tiistai 18. syyskuuta 2018

Roskia ja ihmisiä

Oulussa lipsahtelee jo, vaikka liukasta ei olekaan. 
Huonon päivän, tai ihan vain intomielisen hetken nosteessa omat suojamuurit voivat jäädä jostakin syystä alas. Ehkä kieli on vielä kaviaarista liukas, liikaa roiskittu Chanel höyrystyy rintamuksessa, en tiedä. Silloin sanat saattavat irrota harkitsemattomasti. Kulkevat sitten puhurin silmässä kuin syksyn repimät lehdet ja tarttuvat tuulen alapuolella kuuntelevien korviin ja kaupunginvaltuuston mikrofoneihin. 

Nuo elämässä epäonnistuneet ihmisroskat, kuulaan päivän karstat. Eivät ymmärrä, että Elloksen jakkuun tarttuu tahra jo taksin ikkunan läpi, eikä silkkiä niin vain pestä, vaivaa se vaatii ja vahvoja tunteita. Nojuvat vain ja vievät keskustan penkit ihmisiltä ja pieniltä linnuilta, päästelevät möreitä ääniä ja kuvottavia sanoja, eikä yksikään niistä sanoista ole korotettu kulukorvaus, sopeutumiseläke tai edes Strömsö. Eivät sano skool, vaikka malja nousee.  

Noh. Oman selityksensä mukaan Moilanen siis tarkoitti, että roskia pitäisi auttaa. Pitäisi nostaa rikka lapioon, tuulettaa verkka-asu ja kuljettaa silmistä sivummalle ettei näkyisi iljetys ja nukkavieru ruma. Harmi vain, että Moilasen avunhuuto oli kuin mykän kiekaisu vasten kaiutonta metsää ja niin hyvin rivien väliin piiloutunut, etteivät kuulijat sitä huomanneet. 
Joskus vain käy niin, että kiellettyjen aatosten osastolle piilotettu mielipide irtoaa kannakkeistaan ja muuttuu liian nopeiksi sanoiksi, eikä nieleminen enää auta kun soppa jo valuu, ja yhtäkkiä suttu onkin jo läikkää suurempi. Sen jälkeen se onkin kulissi mikä kolisee. 

Helppohan se tietysti on täältä huudella, spottivalon kirkkaaseen silmään sidottuun maalitauluun on mukava napsutella napakymppejä. Asiat vain ovat monesti kaksipiippuisia kuin difalliasta kärsivät miehet. En usko, että terveydenhuollosta tai pakolaisbisneksestä miljoonia tilittävien yritysten johdossa ollaan muutenkaan aina vain hyvästä tahdosta ja rakkaudesta ihmisiin. He vain ovat osanneet olla onnestaan hiljaa. 

Metsän kutsu on nyt julkaistu e-kirjana. Hassusti tuntuu kuin kyseessä olisi ihan oikea kirja, vaikka itsehän sen Books on Demandin kautta julkaisin. Viimeisen muokkauksen aikana huomasin, että edelleenkin kirjan alkupuoli tahmaa, mutta notkistuu melkoisesti edetessään. Tämän kömpelyyden olen nyt itselleni antanut anteeksi, seuraavaan en tahmeuksia salli. Kirja löytyy tällä hetkellä ainakin BoD:n omasta kirjakaupasta ja Applen iBooks Storesta, muut e-kirjamyymälät seurannevat perässä. 

Jos siis olet alusta alkaen yritystäni seurannut ja haluat katsoa mistä elukoista olen kahden vuoden ajan vauhkonnut, niin käy lukaisemassa. Linkki verkkokauppaan löytyy näiltä sivuila. Aivan itse sen tuonne reunaan hakkeroin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti