lauantai 6. heinäkuuta 2019

Jäätelö ja avain

Suomen kesä. Se koleahko aika vuodesta, kun lämpötila kohoaa pysyvästi yli 15:een asteeseen, ja Rosanna Kulju kihnuttaa rakennustyömaiden ympärillä. Lämpötilasääntö ei tosin päde iltaisin, öisin tai keskipäivän molemmin puolin. Ikävä kyllä myös uusi käristyskupoli ja erilaiset ennusteet Eurooppaa tuhkaksi korventavan superhelteen lipaisuista hyytyivät siihen povaamaani Jäämeren jähmeään röyhyyn. 

Keho ei tykkää kylmästä eikä kihti kosteasta, joten halu matkata lipaisun luokse kasvaa. Rahahan ei huhujen mukaan tee onnelliseksi, mutta kernaasti kyyristelisin elooni pettyneenä bungalowissa paikassa, jossa hameet ovat kaislaa ja jää on tuttua vain drinkkien sekaan puristettuna. Pitkän ja epätoisen tutkinnan jälkeen oli kuitenkin pakko todeta, että raha ei tule riittämään kuin Näsijärven kylmään kieleen. 

Vesi liukastuttaa rantakivet ja pesee pennusta liian uhon. Mökin avaralla nurmella hallitsemattomista energiapurkauksista nauttinut Smirre töhötti liian lähelle järven pintaa ja totesi, että söpöydellä on varjopuolensa. Emoltaan perittyjen karvatöppösten pitokyky on nimittäin märällä kivellä olematon, joten villapallo liukui vesikuplaan kuin saippuaan astuneena. Pörheän pehmoinen turkki menetti vedessä pehmeytensä, ja pian rannalle nyppäistiinkin surkea ruoto, jonka uusi ulkomuoto muistutti enemmänkin rapua. 
No, huolehtivaisen emännän lämmin syli ja sitkopullan lähimuisti auttoivat nopeasti, ja pian elukka juoksikin taas lempipuuhaansa kalliolle nuolemaan vesilintujen jätöksiä. 

Ohuempi olemukseni johdattaa minua joskus myös paikkoihin, joissa olen käynyt viimeksi 10-15 vuotta sitten. Tällä kertaa suuntasin jälkikasvun kanssa Särkänniemeen, jonne päätin ostaa myös itselleni rannekkeen. Mahtuisinhan taas satavarmasti ja ilman noloja tilanteita jokaiseen tontille pystytettyyn hyrrään ja propelliin. 
Jälkiviisauden hehkussa on helppo lämmitellä, mutta ehkä mahani muljahtaessa ensimmäisen kerran olisi myllytys ollut syytä lopettaa. Sen sijaan täytin itseni noutopöydän glutamaattipullilla, pippuripossulla sekä yllättävän mausteisilla öljyä liruvilla kasviksilla, huuhdoin sekasotkun sisääni kuplavedellä, ja sekoitin kaiken laitteessa, joka liikkuu moottoritienopeuksilla ylösalaisin. 
Kyydin jälkeen vatsa turposi neitseellisesti kuin Marialla muinoin. Oudosti tunsinkin välillemme muodostuvan hauraan, mutta historiallisen siteen. Aivan kuin kaksi ajan erottamaa lääketieteellistä ihmettä, jotka molemmat tekivät vääriä päätöksiä ja paisuivat erilaisista syistä. Toinen raotti viinipäissään lannevaatettaan väärälle beduiinille, toinen kieppui ja söi. 

Tässä vaiheessa kesää ja lomaa pää on täynnä ideoita erilaisista puuhista lasten kanssa, ja ajatus laukkaa ilmeisesti jopa öisin. Aamulla sain kännykkään unissani asettamani muistutuksen, jossa luki vain ytimekkäästi ”jäätelö ja avain”. Aion noudattaa omaa neuvoani läpi kesän. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti