keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Tinder



Eräänä pitkänä yönä päädyimme työkaverini kanssa puhumaan rakkaudesta. Lähtökohdat keskustelulle olivat tietysti täysin erilaiset. Toinen oli 27-vuotias jumalattaren kasvot omaava nuori nainen, toinen 42-vuotias möykky. Jossakin vaiheessa minulta kysyttiin, että yrittäisinkö vielä löytää itselleni naisen ja kuinka aikoisin sen tehdä. 

Yövuoron univelka ja Afroditen katse saivat avautumaan liiankin rehellisesti, joten kerroin tapaavani naisen jäätelökioskilla tai laiturilla. Mahdollisesti eksyisimme samalle pellolle etsimään metallia ja kikattaisimme kuinka pinpointterini sätkii naisen napakorulle.    
Ehkä menen torille ostamaan saunavihtaa. Pohjoistuuli työntää minut torin äärimmäiseen kulmaan, jossa vaatimatonta kojua valaisee kolme välkkyvää lyhtyä. Tiskin takaa vihdan ojentaa kylmästä tai reisiensä sileydestä värisevä nainen, jolla on käsissään paksut, punaiset villatumput. Pipon alta karkailee silmien eteen vaalea hiussuortuva. Korjausliike paljastaa rannekorun, johon on pujotettu valkokultainen Aku Ankan hattu. Toisessa on kuulemma Iineksen rusetti. Hämmennyksissäni pudotan kolikot vihtojen sekaan. Nainen kumartuu auttamaan, mutta kompastuu. Kyllä kauniskin voi olla kömpelö. Otan kiinni. Kiitos. Ei mitään. Oletpa lämmin. Kuutamon valossa kimaltelevat hiukset tuoksuvat metsämansikoille, silmistä näkee kauemmas kuin pitäisi olla mahdollista. Saanko tarjota lämmikkeeksi kahvin tai itseni?

Vastaukselleni naurettiin avoimesti. Saattoi olla myös maininta ”vittu sä oot väsyny jätkä”. 

Ilmeisesti ei siis ole olemassa romanttisten komedioiden tarjoilemia kohtauksia, joissa kaksi yksinäistä kipuilee kalasatamassa kuuta tähyten ja kaislikko keinauttaa sinulle kumppanin. Homma hoidetaan nykyään huomattavasti arkisemmin.  
Moderni ja aikaansa seuraava sinkku on kuulemma netissä. Tuhannet yksinäiset etsivät toisiaan  bussiaikataulujen ja ravintola-arvosteluiden sekamelskasta. Ei kukaan enää kuljeskele kaduilla tai linnantorneissa nuuskimassa hiuksia. Siitä saa vain syytteen ja kopion kuulustelupöytäkirjasta 

Okei. Deitti.net, Suomi24-treffit ja Tinder. Siinä nopeasti mieleen tulevat, Tinder tietysti trion kuuluisin. Pikaisen vilkuilun jälkeen päätin ladata Tinderin ja ainakin selvittää miten homma toimii. 
Houkuttelevaa profiilia varten tarvitsin kasvojeni mäyrämäistä komeutta korostavan valokuvan sekä kuvauksen luonteeni rakastettavuudesta. Päätin lähestyä uutta rakkautta rehellisesti, joten perustin Tinder-tilin ilman omakuvaa ja tekstiä.  

Tinderissä ihminen ja elämä pilkotaan pieniin osiin. Halut ja tahdot mahtuvat hyvin parille riville, inhokit vievät enemmän tilaa. Suositumpaa näyttäisi olevan koko paketin tiivistys kymmeniin emojeihin, ilman turhia sanoja. Lentokone kertoo ehkä mieltymyksestä ilma-aluksiin, juoksuemojin laittaja on kohdannut hiustenhaistelijan. Löysin huomattavan määrän palmuja, hiekkarantoja, aurinkolaseja, nuotteja, polkupyöriä ja varsinkin viinilaseja. Lopulta jos molemmilla on listassaan animoitu vene niin yhteinen soutu voi alkaa. 

Muutaman päivän testini jäi kuvattomaksi ja sanattomaksi. Ainakin toistaiseksi. Näkymättömästä kurkistelusta huolimatta olen saanut jo neljä tykkäystä, enkä ymmärrä miksi. 
En tiedä olisinko vielä edes valmis tapaamaan ketään, mutta ehkä juuri tämä hetki olisikin minulle täydellinen. Elämmehän aikoja kun allergiasta syntynyt aivastus tekee sinusta kulkutautisen ja kunnon yskänpuuska saa naapurit etsimään soihtuja. Pelkuruuden edessä voisin siis aina vedota karanteeniin. Miten muutetaan vitun väsynyt jätkä emojeiksi?