Ahvenprofessoriksi nimetty evänlevittäjä Matti Paasonen on päättänyt solmia sumput umpeen. Eläköitymisilmoitus aiheutti välittömästi vipinää Paasosen venevajan nurkille, mutta perintöä odottaville on luvassa jotakin rysäkokoelmaa huomattavasti arvokkaampaa.
Materian sijaan Paasonen on päättänyt siirtää eteenpäin tiedon lahjan. Tiedolla hän siis tarkoittaa sitä mielikuvituksen uskomatonta voimaa, jolla tarhalapsen lapaseen tarttunut keppi muuntuu lasermiekaksi, leikki-ikäisten teekesteissä hiekka on herkkua, ja aikuisen ihmisen mielestä kalan selkäevän väritys kertoo tulevaisuuden sään.
Hommahan toimii tosiaankin niin, että ahvenen kevätkudun päätteeksi Paasonen valitsee kalasaaliista sen kaikkein onnekkaimman yksilön, levittää selkäevän koko komeuteensa, nappaa siitä liki yhden megapikselin korkearesoluutiokuvan, ja lukee kuvasta koko tulevan vuoden sään.
Tässä perimätietona kulkeneessa suomurituaalissa eivät haittaa pigmenttihäiriöt, tumman veden kyllästämät kylkiraidat, ei edes evän juureen piirtynyt täplä. Kun oikein kovasti uskoo, niin siinähän on vain merkattuna huhtikuun sateet.
Nuorempi sukupolvi on tarttunut Paasosen syöttiin liiankin innokkaasti. Sääkartat ovat mestarin päätöksellä luettavissa ainoastaan ahvenista, mutta suvun nuorukaiset haluaisivat sormeilla myös muita kiinni saamiaan elämänmuotoja.
Mutta ei muilla ole sellaista evää kuin ahvenella, liian sutjakka on hauen muoto. Lahna on ehkä hupaisan näköinen, mutta ei pilvisyys litteään sitoudu.
Metsässä riittäisi kyllä riistaa, mutta nisäkästä ei niin vain laiturin alta poimitakaan, liikaa on liskoissa vaivaa.
Loppujen lopuksi ahvenprofessori on kuitenkin tyytyväinen nuorukaisten energiaan ja harjoituksiin sitoutumiseen. Nuorten miesten sormet saattavat haista kalalle, vaikka viikonloppu vietettiin kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti