Tytti Yli-Viikari on jälleen intoutunut esittelemään vuosien varrella näppeihinsä haalimaa esineistöä. Virkarikos- ja maksuvälinepetosjutun salikäsittelyn väliajalla tutuiksi ovat tulleet jo useat kameroille tyrkytetyt opukset.
Kirjojen pääasiallinen tehtävä on ilmaista omistajansa ylivertaista lukutaitoa, mutta ne kertovat myös lukijasta itsestään.
Nähkää minut sekä kirja jota kannan. Siinä on värikäs kansi ja vaikeita sanoja, syvyyttä ylevän tarpeisiin.
Kirjat kertovat minusta. Minä olen mitä luen, runo jonka muistan ulkoa. Olen kaltoin kohdeltu, viaton ajojahdin uhri, aristokraattinen kettu ajokoirien hampaissa.
Mutta niin kuin tarinoideni sankarit, minäkin selviän tästä. Aikanaan roviot sammuvat. Via Dolorosa rauhoittuu tavalliseksi kinttupoluksi, ja kyyhkyt ottavat korppikotkien paikan. Kerään tuhkasta säröttömän omakuvani, voimassa olevat lahjakorttini ja haen uutta virkaa. Helsinki, Salem, Golgata. Ehkä olenkin kuin Jeesus, mutta paremmalla palkinto-ohjelmalla.
Yli-Viikarin itsensä mukaan hän saa kirjoista voimaa ja mielenrauhaa, lauseet auttavat yli toisten aiheuttaman vaikean ajan.
Mielenrauhaa Yli-Viikari hotki kreikkalaisen filosofi Plutarkhoksen Mielen tyyneydestä -esseekokoelmasta, jonka ikiaikaiset viisaudet tasoittivat työmatkan pahimmat ilmakuopat Marokon yllä ja taittoivat Le 68 Bar à Vin-ravintolassa nielaistun viini-illallisen jälkeisen kippuran vain hilpeäksi päivähumalaksi.
Runoteos Mikä nainen kertoo mm. naisista jotka ovat joutuneet elämässään liian lujille. Esimerkkinä Yli-Viikari mainitsee ansainneensa vähintäänkin Avotakan, mutta tällä kertaa veronmaksajien matalista taskuista nousi vain Hesari.
Anne Morrow Lindberghin Gift from the Sea sai Yli-Viikarin ajattelemaan rauhallista merenrantaa sekä omaa olemustaan kuohuista nousseena ylivertaisena elämänmuotona. Alkumeri, trilobiitit, kalat, mikromuovi, Tytti. Lahja merestä, suoraan suomalaisille.
Satukirja Puiden tarinoita - Puuseppä on ehkä kaikkein samaistuttavin. Kirjassa keisari huomaa, ettei puusepällä ole kaikki hyvin. Uskomattoman taitava puuseppä saa lomaa ja luvan tehdä mitä ikinä haluaa, mutta jostakin syystä haluaa tehdä työnsä lukittujen ovien takana. Itse aavistelisin, että juuri sen takia tässä varmaan oikeussalissa ollaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti