tiistai 26. toukokuuta 2020

Rakkauden kesä


Aluksi olin vain Kuu. Nimetön ja mykkä ilman sanottavaa, sirppinä tähysin. Hetken päästä vaihdoin heinäisään maalaisidylliin, jonka rauhaan oli hylätty lato. Olin kiireisen kaupungin korkea maisema, viivoiksi pysäytettyjä valoja. Testimielessä luoduissa Tinder-profiileissani ei ollut sanoja. Kunnes törmäsin Piiaan.   

Ei typeriä kasoja emojeita, jotka mielestäni kuuluvat lasten tsättiin. Ei kahtakymmentäseitsemää otosta perseestä, eikä saliposeerauksia valkoisten kuulokkeiden kera. 
Tarvittiin vain yksi hieman kauempaa otettu sivukuva jossakin etelän auringossa, katse kohti merta, sekä upeasti kirjoitettu profiiliteksti. Omien sanojensa mukaan Piiaa oli helppo lähestyä, mutta vaikea päästä lähelle. Lyhyt esittelyteksti oli kuin novelli, jota ei halua laskea käsistään. 

Kirjoitin kaksi päivää oikeaa profiilitekstiä, Piia mielessäni. Löysin iPadin kätköistä yhden kuvan itsestäni Amsterdamilaisessa baarissa. Mukaan mahtui myös Smirre, Näsijärvi sekä jostakin syystä myös AMF:n avajaisten valoshow. 
Itsensä esittelyyn varattu luvallinen merkkimäärä osoittautui kuitenkin pirullisen rajalliseksi. Karsin tuntien ajan turhuuksia ja poistin ensin räikeimmät valheet ja kiskomalla saadut lisäsentit, kunnes jäljellä oli varsin totuudenmukainen, mutta äärimmäisen rajattu kuvaus tapauksesta nimeltä Miettinen.  

Tinderissä tykkäsin monestakin, muutama nimettömäksi jäänyt myös minusta. Yhden supertykkäykseni säästin Piialle, jonka toivoin löytävän oman profiilini ja kiinnostuvan, vaikka vain sen yhden kahvihetken verran. 
Harmikseni Tinder on kaikesta keinotekoisuudestaan ja pinnallisuudestaan huolimatta toimiva otos oikeasta elämästä. Ympärillä saattaa pyöriä paljonkin ihmisiä, mutta se lähelle haluttu ei koskaan pysähdy. Piia ei tykännyt takaisinpäin, joten mielenkiintoinen mysteerinainen jäi tuntemattomaksi. 

Olen nyt kuitenkin selvittänyt mikä herättää naisten mielenkiinnon. Ikävä kyllä se en ole minä, sillä pelkkä kuva Kuusta keräsi enemmän tykkäyksiä kuin oikea profiilini. Vastauksen täytyy olla siis tähtitiede, ehkä jopa kosmologia. 
Suotta siis masentuisin vähäisten sydänten määrästä. Sinkkuus ei nimittäin näyttäisi olevan sprintti, vaan loputon taival, ja minulla on nyt sisäpiirin tietoa. 

Jatkossa siis nauran kilpailijoilleni, jotka edelleen hikoilevat alemmalla levelillä, tasolla, jossa tarjotaan juomia ja ihmetellään käykö nainen kyseisessä paikassa useinkin. Historiaan jäävät kömpelöt vitsit, joilla yrittäisin rouhia välillämme routivaa ikijäätä daiquiri-lasiin sopiviksi kappaleiksi. 
Hei, olen Janne. Otetaanko taksi ja Ursan jäsenyys?

Päätän Tinder-testini tähän. Rakkauden kesä ei swaippailusta roihahtanut, mutta en sitä kyllä oikeasti odottanutkaan. Luotan jatkossa taas vanhoihin menetelmiin, kyllä taajamassakin voi toisen kohdata. 
Kirjaston iltapäiväruuhkassa taistelemme hyllyn viimeisestä Hotakaisesta. Ota sä vaan, mulla on kotona melkein toi sama ja hartiat kiveä. Laskeudu siis ylleni kuin sammalleimu, sillä kivi on kivenä kova. 



keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Koronavapaa koulupäivä


Tyttäreni osallistuu pakotettuun laumasuojaihmiskokeeseen, jota normaalioloissa kutsuttiin kouluksi. Juuri ennen oppilaiden kesälomia pidetyssä aivoriihessä päätettiin, että lapset sairastuvat harvoin ja huomaamatta, eivätkä tartuta ympärillään olevia. Monet kaivoivat maailmalta uusia tutkimuksia tuon väitteen virheellisyydestä, mutta vastamölystä huolimatta sovitussa pysyttiin. Ehkä päätös oli kuin luomiskertomus tai opetusministerin pätevyys. Kun oikein uskoo, niin kuviteltu muuttuu todeksi

Sadat ja tuhannet lapset siis valloittivat bussit ja muut julkiset kulkuvälineet, joita juuri opimme välttelemään. Istuvat niissä monivärisinä pinoina kuin väärin kasatut Tetris-palikat vain päästäkseen kouluun olemaan erillään. 
Kädet on pesty jo illalla valmiiksi. Aamut ovat niin kovin kiireisiä ettei mitään tahdo ehtiä, reppukin pitäisi löytää ja snäpis on kivoi tarroi. 
Bussissa on taas mukavaa kun nuoriso tuo ääntä ja aivastuksia muiden iloksi. Penkin selkämykset keräävät jälleen tahmeita täsmäpaloja. Hallituksen päätöksellä alaikäisen räkä on puhdasta. 

Linja-autosta yhtenä parvena pyrähtänyt joukko erotellaan koulun pihassa niin harvaan jonoon, että edes virus ei viihdy. Sisällä opettajat puhuvat käsipesun ja oikeaoppisen yskimisen tärkeydestä oppilaille, joiden keskittymiskyky riittää juuri ja juuri kuuden sekunnin TikTok-videon katsomiseen. 

Puitteet ovat ohjeiden mukaiset. Luokkahuoneessa on vain oma tuttu porukka. Se on turvallista, koska oireettomana yskitty viruspilvi pitää vain tuntemattomista. 
Ovi on lukossa, sälekaihtimet sallivat vain yhden valonsäteen kerrallaan. Nurkassa luokan priimus derivoi ohikiitävän hetken kultaisena välkkyvän valokiilan kirkkaudessa. Tarkoituksella avonaiseksi jätetty pikkuikkuna imee pahan ilman ulos ja laskee sepelille riutumaan.  

Ruokalaan mennään pienemmissä erissä, mutta jostakin syystä kaikkien pitää palauttaa tarjottimet samassa läjässä samalla hetkellä. 
Ruokapöydässä kolme aivastaa ja viisi yskii, mutta eihän yskä soijaan tartu. Opettajan silmät verestävät, mutta se on vain allergiaa.  

Oppitunnit ovat kuluneet television ja lautapelien kanssa, jotta saadaan oppivelvollisuus täyteen. Tänäänkin katsottiin elokuva ja pelattiin Huojuvaa tornia. Luokassa kiertäneet sipsipussit ja limupullot kulkivat kädestä käteen ja suusta suuhun, mutta edellinen ojensi ne seuraavalle halukkaalle lattiaan teipatun etäisyysmittarin turvalliselta puolen. 

Lopulta satapäinen tubettajien lauma vapautetaan lähikauppojen karkkihyllyille päät täynnä uutta tietoa. Käytävällä turvaetäisyyksistä ja turhasta tavaroiden hypistelystä muistuttava kyltti on suunnattu vanhemmille ihmisille, jotka pujottelevat sokerista ja tiedosta huumaantuneiden palopillien sylkiessä lakupusseille.

Tartuntaa pelkäävät vanhukset lohduttautuvat vaaleapaahtoisen lisäksi Mika Salmisen unessa saamastaan viestistä, että vieraat lapset eivät voi heitä tartuttaa. Se kirous on varattu omille lapsenlapsille