Saamelaisten oikeustaistelijana aloittanut Petra Laiti kuplii kuin nuorentuva viini. Happamuudesta kotinsa löytänyt Laiti on haistanut ikioman kieltolakinsa laajentamismahdollisuudet vaatetuksesta ainakin lastenohjelmiin ja taiteeseen.
Ennen somea maailman Laitit eivät löytäneet toisiaan. Nurisivat vain omilla tahoillaan autuaan tietämättöminä, että jollakin toisellakin on elämän vinyylissä naarmu.
Ravasivat talonmiehen perässä suu täynnä sättimistä, säleverhon rakosesta voi tarkka silmä löytää useita epäkohtia.
Säpikkäissä tunturi on liukas ja näkymätön sepeli rouhii ajatuksen rattaita.
Lamavuosina Helibor näytti lukemaa 20, työttömyys vei tulot ja ulosotto talon, mutta luojan kiitos kukaan ei maalannut gáktia tunturimaisemaan.
Ei ketään kiinnostanut aikuisen ihmisen teatraaliset purkaukset, arki oli tuhtina oikeistakin ongelmista. Känkkäränkkä se vain kävi kylässä, todettiin.
Halaus herkälle ihmiselle, Nessu turhasta nyyhkivälle. Kyllä se siitä, huomenna on jo parempi päivä.
Sen ajan Laitia ei olisi kuunneltu päivääkään. Lähetä untuvissa kylvetetty parfyymilammas kuraan hukkuvien karsinaan määkimään ruusuveden mietoudesta ja katso montako tykkäystä saat.
Jossakin vaiheessa nämä kerrostalokyttärit ja yleisnyreät heippalappuilijat päivittivät itsensä moderniin aikaan ja löysivät digistä elämästään puuttuvan äänitorven.
Känkkäränkkä karkasi satukirjan sivuilta ja tanssahteli vuosikymmeniä laulajan huulilla, kunnes lopulta löysi sopivan kehon ja astui hengeksi vähemmistön vaatteisiin.
Tässä vihdoin vaikutan, katsokaa mitä saan aikaan! Narisen kuin vanha ovi, ja heikot öljyävät saranoita perässäni. Estän ja valitan, suljen ja siirrän, kuvittelen sen vaikutusvallaksi.
Minun tunteeni voittaa muiden järjen, ja yritykset huonon tilipäivän pelossa myötäilevät.
Kuunnelkaa joku, olen mielestäni tärkeä! Ylpeänä puin Linnaan sarvilakin, vaikka kaikki näkivät, että otsakyrpää siinä vain piilotettiin.
Laiti luulee nostavansa saamelaisuutta uuteen kukoistukseen, mutta äreä kiima ruostuttaa sanomalta terän. Alkuperäinen asia onkin aikoja sitten peittynyt yhden huomionkipeän valemarttyyrin huutoon, joka kaikuu tuntureilla vain niin kauan kuin joku jaksaa reagoida.
Lopulta Laitin voitot ovat vain silmänlumetta. Pelokkaiden mahdollistamia tekopyhiä erävoittoja, mutta ei se inkkaripäähineen sensurointi lasten leikkejä estä. Taidetta luodaan edelleen, kirjoja kirjoitetaan, matkamuistoja ostetaan. Ihmiset poimivat eri kulttuureista ihailemiaan osia, eikä saamelaisuus, tai Laiti, ole tässä suhteessa pyhä.
