Ursus opinionis

 En ole eilisen teeren poika, sanoi therian kun itsensä näki. 

Ilta-Sanomien haastattelema Karoliina (nimi muutettu sekoittamaan muut saman reviirin suurpedot), nappasi käpälänsä hunajapurkista ja tunsi sisällään kosketuksen. Tällä kertaa se oli erilainen. Raaka ja eläimellinen, vastustamaton voima kynttä ja karvaa. Kuono, josta ei kieltäydytä. 

Sieluun oli asettunut otso. 

Dualismiin kastautumisesta seurasi välitön loikka modernin ajan mielenterveysongelmaan, jossa liian vahvaksi sallittu tunnetila saa kuvitellun tuntumaan todelta, ja ajatuksesta muodostuu fakta. 

Ulospäin Karoliina näyttää tuiki tavalliselta ihmiseltä, joka päästää reseptit vanhoiksi. Karoliina nostaa kuitenkin heti kissan pöydälle ja sanoo, ettei tämä ole leikkiä. Eläimellisyytensä todistaakseen naaras pyrkii asettumaan karhumaiseen poseeraukseen, kunnes hankala vääntäytyminen luonnottomaan nelinkonttiasentoon puristaa ilmoille pienen narahduksen, joka tässä taloudessa tulee tulkita murinaksi.

Therian on valinta, jonka tekee eläin. Ilman sielunisäkkäitä elävä saattaisi miettiä missä se valinnan tekevä eläin on ihmistä etsiessään? 

Vaaditaanko henkiseen penetraatioon aito kohtaaminen vai onko esimerkiksi karhulla sittenkin tuo uskonnon eläimiltä kieltämä sielu, vapaasti matkustava henki, joka leijuu kuin Karoliinan murahdus huoneilmassa? 

Voisi myös kysyä mitä tämä kansanperinteen totemistinen jumalhahmo hyötyisi ihmiskotelosta, jolla on naamari vapputorilta ja tappihäntä Kaalimadosta? 

Miksi muuten tuon koko elämän muuttavan valinnan tekee pääsääntöisesti komeaturkkinen eläin? Suomalaiseen kansanperinteeseen vahvasti pureutunut karhu tai uljas susi? Minkä takia siihen Grumhilden peiliin ei koskaan ilmesty mato, lisko tai alamittainen kuha? Nilviäinen sielussa, syksy Hukkajoessa. 

Karhun näkeminen aiheuttaa Karoliinassa kihelmöintiä, mutta kyllä sopivaan paikkaan asettunut bakteeri polttelisi vielä enemmän. 

Citykarhuna (Ursus opinionis) eläminen on leppoisaa. Lämmin asunto, Wolt-lähetillä reppu täynnä kuulasta sushia, Nalle-hiutaleita syntisiin iltoihin.

On kuitenkin epäreilua poimia tuntemattoman elämästä vain ne mukavat osa-alueet. Kuukausi haaskalla pitkospuiden tuolla puolen kirkastaisi ullakkovalon nopeammin kuin ehtii tavata sanan haloperidoli. 

Entäpä karhun näkökulma? Näin kulttuurisen omimisen kulta-aikana olisi kohtuullista kysyä onko sallittua varastaa pyöreät korvat ja kaipaus tassumustikoihin. Eikö olisi kohtuullista antaa ääni myös eläimelle, jonka päähänsä pakottaa? 

Käy sisään, luolani olkoon kotisi, kiveni sinunkin kivesi. 

Jätä naamarisi ovelle, fyysiset ja henkiset. 

Olen aito, enkä vain mielesi tuote. Sisällesi en halua, vaikka keväästä en mene takuuseen. 

Täällä elämä on kovaa, ei keksittyä. Käy pahnaksi pitkään yöhön, ikuisen talven iloksi. 

Täällä olet vapaa, mutta vältä poronhoitoalueita syyskuun alusta lokakuun loppuun

Tiedän, ettet viivy. Keksittyä ei jaksa, jos se muuttuu epämukavaksi. Kuunnellaan siis hetki tähtiä, yhdessä yökin soi pehmeämmin.  

Yksin ei Suomessa tarvitse sairastaa. Ystäviä Karoliinallakin on kokonainen parvi. Pienessä asunnossa toverukset istuvat tiukassa kuin sillit suolassa. Muutama juo, paitsi selvä pyy. Poikaystävästä jutussa ei kerrota. Ovatkohan lajien väliset suhteet edes sallittuja? Riittääkö rusakosta runsaaseen eläimeen, se rakkauden kesä kun meni pupu pöksyyn? Onko se etäsuhde, jos talven nukkuu? Taloudellisesti ajateltuna Ähtäri on kalliimpi kuin Tinder. 

Paljon turhia sanoja ja kysymyksiä. Loppujen lopuksi totuus mahtuu yhteen ukrainalaiseen sananlaskuun: korpin munasta voi kuoriutua vain korppi.