keskiviikko 10. elokuuta 2022

Helvetin hauskaa koulun alkua

Tanskalainen Tiimarin tappaja Flying Tiger Kopenhagen huomasi, että piilotettu vittuilu myy. 

Pikkutavaran puutteeseen turhautunut nettiostelija törmäsi Tigerin kotisivuille eksyessään mainokseen, jossa toivotettiin suomalaisille koululaisille Helvetin hauskaa koulun alkua. 


Virallisen selityksen mukaan kyseessä oli vain hassuhko erhe, joka johtui yhtiön haluttomuudesta maksaa palkkaa oikealle kääntäjälle. Tulkin tehtävään valittiin siis automaattinen, ja varsinkin ilmainen, versio. 


Oikeasti kyseessä oli vain huolella suunniteltu mainoskampanja kokonaan uusille ikä- ja tuoteryhmille. Tigerin keskivertoasiakkaan viikkoraha ei nimittäin yleensä riitä puuhakirjaa pidemmälle, joten himokkaat katseet päätettiin Johanna Harlinin tavoin suunnata maanpäällisen taipaleensa loppumetreille selvinneisiin.


Iltapäivälehdet tarttuivatkin syöttiin ahnaammin kuin Belórf vieraan miehen Visaan. Erittäin onnistuneen näkyvyyskampanjan jälkeen Tigerin myyntiä vauhdittavat nyt ikäihmisille suunnitellut tuotesarjat. 

Tarvikkeet onnelliseen finaaliin löydät välilehdiltä Loppukiri, Saattohoitotarinoita sekä Kolmen sivun päiväkirjat. 

torstai 21. heinäkuuta 2022

Tuksu

Alkuperäisen huulisarjansa kanssa riitaantunut Johanna Tukiainen todisti, että peilit puuttuvat myös Ruotsista. Jälleen täysin mielivaltaisesti, ja ilman Tukiaisen minkäänlaista myötävaikutusta, toimivat sosiaaliviranomaiset ovat vieneet Tukiaiselta lapsensa huoltajuuden. 

Naapurimaan poliisi perustelee huostaanottoa lapsen kotiympäristön puutteilla. Turhan kohun aiheuttamista stressihormoneista harmillisesti pöhöttynyt Tuksu on kertonut vastineessaan tyttärellään olevan kaikkea mitä häneltä itseltään puuttuu. Neuvolan henkilökunta onkin kehunut lasta terveeksi sekä älyllisesti normaaliksi. 


Talosta löytyy myös helistimiä, värikkäitä naruja, aakkospalikoita, jopa konttauskypärä, ja kaikki ovat vapaasti tyttären lainattavissa. 


Myöskään ääntä ei luulisi Tukiaisen huushollista puuttuvan. Tuksu nimittäin kuulee demonien lisäksi myös sen sosiaalisesti hyväksytymmän mielikuvitusolennon jutustelua. 

Uskoon tärähtäminen ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan viranomaisia kotiolojen vakaudesta, joten ilmeisesti sosiaalivirasto on tutustunut myös Tukiaisen varhaisempaan tuotantoon. 

Jotakin pyhää asunnossa kuitenkin täytyi olla, sillä sisään astuessaan partion huhutaan maininneen sanat jesus ja härregod.   


Viimeisimmän tiedon mukaan painajaismaisesta tilanteesta kärsivä Tukiainen olisi lähtenyt lomalle, ja Seiska olisi bongannut hänet Haminan ranta-alueilta makoilemasta. Tieto osoittautui virheelliseksi. 





perjantai 15. heinäkuuta 2022

Sanni ja Shirly

Kirpeähiuksinen nenä-ääni Sanni ja kasvoillaan radion valloittanut missi Shirly Karvinen ovat monen miehen harmiksi julkistaneet suhteensa. 

Sannin seksuaalista suuntautumista ja mahdollista kiinnostusta ventovieraisiin kellarirunkkareihin toivoneet miehet ovat nähneet aiheesta koppuraisia unia jo vuosia, mutta nyt asia on vihdoinkin virallista. 

 

Jälkiviisaille homma on aina helpompaa, ja monet sanovatkin, että olisihan se pitänyt tietää. Nyt tämä myöhäispohtijoiden joukko onkin löytänyt Sannin musiikillisesta tuotannosta huolellisesti piilotettuja vihjeitä, joista koko mysteeri olisi ollut selvitettävissä jo aikapäiviä sitten. 


Suurennuslasin alle on joutunut ainakin vihjaavasti nimetty kappale ”Että mitähän vittua". Huhujen mukaan biisin nimi syntyi hotellihuoneessa kesken tyynysodan, yhden taustalaulajista kompastuttua omiin sukkanauhoihinsa. Persevä näky Tempurin välissä aiheutti Sannissa aluksi suurta hämmennystä, mutta lopulta höyhenten laskeuduttua itseään vielä etsivä artisti ymmärsi buffet-pöydässä voivansa nauttia lihan lisäksi myös puutarhan antimista. 


”Että mitähän vittua” oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Eri somealustojen influensserit löivät selfietikkunsa yhteen ja alkoivat kaivaa piiloviestejä Sannin sulojen kohteesta aina artistin uran alkuhämäristä lähtien. 


Nopeasti ja ihan ilman pohjameikkejä perustettiin virallinen tutkijaryhmä Tiimi Tiktokkaavia Naisellisia Lesboja (TiTiNalLe). Tämän vakuuttavan aivoriihen kipinöidessä tuloksia syntyi vikkelästi.


Sörnäisten mittakaavassakin vaikutusvaltainen Vans-yhteisö kuvasi ensin tutkintojensa ohessa vakavamielisen videon ”Vegaanivalssi” sekä keräsi kokoon voimaannuttavan kuvasarjan nimeltään ”Oma läski, oma kurvi”.

Lopulta ”Myös pakaroilla on posket”-lifehackvideosta tykänneiden kesken paljastettiin, että Sannin kappaleen ”Pommi (pampampam)” uudelleenjärjestetyistä kirjaimista muodostuu sana pimppa.


Huomiota herättävästi nimetyt taideteokset ”Miten eskimot suutelee” ja ”Jengi nukkuu igluissaki” ovat herättäneet suurta mielenkiintoa. Vaikka ensimmäisessä kappaleessa Sanni äännehtii vain vierailevana vokalistina, moni on vakuuttunut laulujen liittyvän jollakin kylmäävällä tavalla toisiinsa. Myöhemmin tosin selvisi, että siihen aikaan jo pikkuvallattomasti kehonsa kutinoita tunnustellut Sanni kiinnostui biisistä välittömästi kuultuaan, että ne tekee sen nenällä. 


Ryhmän ainoa miesjäsen, ja ojentajistaan tunnettu tubettaja Hauis78, tempaisi vauhtiin päästyään mukaan myös Antti Tuiskun, joka edelleen istuu kuin liimattuna omassa lasiseinäisessä kaapissaan, vaikka samaan aikaan vapauteen ravannut Marko Björs etsi jo televisiossa uutta satulaa. 


Tuiskun vähintäänkin hämmentävästi nimetyt kappaleet ”Mä hiihdän”, ”Vedän sut henkeen” ja ”Mikko vaan paketoi” olivat omiaan kirvoittamaan kysymyksiä. 

Toistaiseksi on vielä epäselvää kuka on Mikko, ja paketoiko hän harrastusmielessä vai pakko-oireisesti.


Kuntosalin peilihuoneessa johtolankoja solmiessaan Hauis78 sortui harmillisiin ylilyönteihin. Terhakasti alkanut aktiivijäsenyys TiTiNalLen kanssa kaatui videoihin Onko maskipakko palaamassa, Voiko pohkeilla soutaa ja Onko Shirlyllä innie vai outie. 


Shirly itse on kommentoinut kumppanimenneisyyttään Sannia avoimemmin. Radioääni mainitseekin historiastaan, että mitä pidemmälle suhteet miesten kanssa etenivät, sitä vaikeampi hänestä oli hengittää. Kuvista päätellen Shirlyn suu on kuitenkin aivan normaalin kokoinen, joten kyseessä saattoi olla vain hetkellinen ahmimishäiriö.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Haulitaukki

Taukki pilaa tavallisten maineen. 

Bemarilla liikenteessä riehuva ansaitsee kaaharin leiman kokonaiselle autoilijaryhmälle. Kampittamaan taipuvainen ostari-jonne vetää jokaisen mopopojan samaan kaatajien ryhmään. Yksi itseään suvaitsevaiseksi kutsuva suvaitsematon voi muuttaa jokaisen suvaitsevan Christoffer Strandbergiksi. 


Kaikkein vaarallisin taukki lienee kuitenkin sellainen, jolle riistakeskus on arponut metsästysluvan. 


Metsästyskauden ulkopuolella haulitaukki on kuin kuka tahansa meistä. Yleensä melko harmiton, Suomen sulka- ja kuonoharrastajien rivijäsen ja luonnonystävä. Hän tunnistaa erilaiset lemmikit ja pihapiirin äkäisen miehen, metsän puolella suhistava lienee tuikitavallinen hiihtäjä. Väärä havainto variksesta ei ole vaaraksi, kun Sako on kotona tyynyn alla. 


Kaikki muuttuu kalenterin näyttäessä tiettyä päivämäärää. Ihmisrodun alkuhämärissä kehittyneet alkukantaiset vaistot humahtavat erälehtierektiona pintaan. Moreenista pyrstönsä nostaneet pensasseireenit kuiskivat vastustamattomasti, kehottavat seivästämään mammutin ja etnisen naisen.


Tavallinen muuttuu yhtäkkiä jännittäväksi, kun saalista himoavan ihmisen vietti maalaa harakalle viherfasaanin ylväät tunnukset. Lehtosen talvisella pihalla naukuu ilves, suttuisissa asuissaan töpöttävät pulut kurraavat sepelkyyhkyjen kaiholla. 


Takapihan varpusloukut käyvätkin pian pieniksi. Metsässä on laajemmat mahdollisuudet, ja sopivasti ryteiköt täyttyvätkin juuri siitä virkamiehen kanssa sovitusta saaliseläimestä. 


Syksyllä kansallispuistot vilisevät hirviä, jotka ovat siirtyneet läskipyörien selkään kulkuaan vauhdittamaan. Hämärä täplittää metsää, ja varjot liukuvat karhun muotoon. Silloin on ruuti kuivaa ja teerellä Luhdan takki. 


Vierestä kuuluu lupaava rasahdus. Huolellinen taukki vetää povitaskustaan metsästysluvan ja varmistaa, että kyllä, tällä hetkellä ampumalupa on metsäkanalinnuille. Viereisellä polulla temmeltää siis korpimetso, tuhdiksi itsensä popsinut yksilö, jonka saappaat tursuvat suon silmäkkeissä. Pensas on ikävästi kasvattanut itsensä juuri saaliseläimen eteen, mutta näköeste ei ole haulien ongelma. 


Taukin kanssa metsään mennään pystyssä, mutta palataan makuulla. 







sunnuntai 22. elokuuta 2021

Avustajasta ylijohtajaksi

 


Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) aulassa on erikoisvalmisteinen hissi. Se ei kuljeta ennalta valittua matkustajaansa sinne minne tämä haluaa, vaan sinne minne hän ansaitsee päästä.


Se taisi olla maanantai. Avustajan työpäivä oli juuri alkamassa, mutta tällä kertaa Marimekko kutitteli yllä jotenkin eri tavalla. Eikä se johtunut siitä saunaillasta, tämä kihelmöinti oli erilaista. 


Tunne oli hieman samanlainen kuin joskus lapsena kauan sitten. Juuri ennen joulua, kun kaikesta pelottelusta huolimatta tiesi, että pukki kyllä tulee, vaikka ymmärsit olleesi tuhma. 

Vielä itse maksetun halpis-Avonin sävyttämille huulille levisi hymyn hitunen. 


Hissin ovet avautuvat juuri sovitulla hetkellä. Avustaja on kulkenut samalla hissillä ennenkin, mutta tällä kertaa se on jotenkin erilainen. Onko se aina ollut tällainen, kuin kullalla sivelty? Sisään astuessaan avustajasta tuntuu kuin itsekin olisi kullitettu. 


Ylimmässä nappulassa palaa valo, kerros on valmiiksi valittu. Ihmiset tuijottavat. Yhtäkkiä avustajasta tuntuu kuin pitäisi jotenkin jättää hyvästit alimman kerroksen väelle. Antaa heidän vielä kerran muistella kaikkia yhteisiä vuosia hänen kanssaan, sallia heidän yrittää halata ja sanoa heille vilpittömästi ”olkaa hyvä.” 

Nopeasti avustaja poimiikin väkijoukosta ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kasvot. Peili vastaa katseeseen välittömästi, ja ovet sulkeutuvat. 


Matka pilviin on yllättävän pitkä. Hieman tylsäkin, mutta ehtiipähän ajatella syvällisiä ja muistella sitä valtavaa työn määrää ja ponnisteluita mitä pääjohtajan ystäväksi pääseminen oli vaatinut. Ylpeänä avustaja muistaa myös kuinka ylijohtajan tittelistä kisatessaan päihitti jokaisen kilpailijansa, jolla oli väärä kaveripiiri. Hakuprosessi oli rehti ja avoin kaikille, joille siitä kerrottiin.  

 

Hissi suhisee liki äänettömästi ylöspäin. Alempiin kerroksiin unohtuvat kaikki kateelliset ja niihin perinteisiin uratikapuihin takertuneet. 

Hah! Avustaja naurahtaa lempeästi, rakkaita ja pian entisiä työtovereitaan lämmöllä muistaen. Peilissä virnistävä hahmo näyttää keskisormea ovea kohti. 


Perillä! Ovet avautuvat. Tavalliseen valoon tottuneen avustajan silmät häikäistyvät hetkeksi valkoisen marmorin kirkkaudesta, mutta niinhän se Jeesuskin taivaaseen tutustui. Paremmilla ihmisillä aistitkin onneksi toimivat nopeasti. ”Ovatpa silmänikin pätevät”, avustaja miettii ja ilahtuu jälleen uudesta kehon osasta, joka on valmis antautumaan tulevan johtajuuden vaatimuksille. 


Avustaja tarkastelee aulaa, jonka kulmassa on valmiiksi kalustettu työhuone. Oveen on kiinnitetty arvokkaan näköisellä fontilla koristeltu kyltti, ”Ylijohtaja.”

Mahonkipöytä notkuu herkkuja maailman joka kolkasta. Sushia suoraan Japanin syvistä vesistä, injera-leipää Etiopian savuisilta ruokatoreilta. Viikunoiden väliin on aseteltu kirje ja musta Mastercard. 


”Tässä on sinulle toisten rahat. Käytä omatuntosi mukaan. Matkustele sen verran kuin oikealta tuntuu. Maailma on kaunis tähän aikaan vuodesta, laitetaan sinne joku seminaari.

Lentopisteet ovat sinua varten. Hanki itsellesi tavaraa ja hyödykkeitä, korjaa ja kaunistu!


Varaudu kuitenkin kateuteen, rahvas on kamala asia. Se kadehtii ja kyttää ja syyttää lopulta sinua omista tekosistasi. Silloin älä myönnä mitään! Kierrä ja kaarra kuin Finnair kaukoidän reissuillasi. 


Puhu epäselvästi Shakespearia lainaten. Sivistymättömät hämääntyvät aina siitä, että olet opetellut ulkoa lauseita. 


Syytä aina muita, varsinkin alaisiasi. 


Ongelmien ja käräjätuomioiden kasautuessa tärkeintä on, että itse uskot olevasi kaikkeen syytön, viaton marttyyri ja noitamaisten vainojen väärinymmärretty uhri. Sinä olet asemasi ja kaikki siihen kuulumattomat laittomuudetkin ansainnut. 


Sillä totta totisesti, sinä osaat ranskaa.”


lauantai 14. elokuuta 2021

Takakansien taikaa

Unelmien hellekesä ropisee juuri hyvästejään ikkunalaudalla. Liian pitkäksi venähtänyt kirjoitus- ja lukutaukoni päättyi helteiden kanssa samoihin aikoihin kun palasin sekä kirjaston varaushyllyille että oman yritelmäni kimppuun. Sanailuni oli niin kömpelöä rämpimistä, että varsin nopeasti päätin lähteä jälleen nollista liikkeelle ja avata omaa sanavarastoani toisten kirjoittamilla kirjoilla.

Kesän aikana minua on kuitenkin vaivannut deittimaailmasta tuttu ilmiö, kipinän puute. 


Olen testannut hirvittävän kasan erilaista kirjallisuutta, etsinyt suosituksia ja kehuja, ylistyssanoja ja laadukkaita kansia. Eikä mitään. Yhtä kirjaa (Suon villi laulu) lukuunottamatta olen tuominnut jokaisen opuksen persoonattomuuden unohdettavaan kasaan. 

Liian tylsää tai liian hienoksi yritettyä. Mitäänsanomatonta, nukuttavaa, huumorintajutonta, liian tuttua ja moneen kertaan käsiteltyä. Missä ihmeessä ne mahtavuudet lymyävät, tiedän, että niitä on hyllyt täynnään. 


Yksi ongelmani on tietysti etsiminen. Usein käytän vinkkaajina kirjabloggareita, mutta melko usein he ovat nuorehkoja naisia, enkä lopulta pidä samoista teoksista kuin he. Ylitsevuotavista kehuista huolimatta. Lisäksi olen huomannut pienen kritiikittömyysilmiön. Hyvin harva uskaltaa laittaa näytekappaleena saamastaan kirjasta mitään rohkeasti negatiivista sanottavaa, vaikka rivien välistä tulkitsemalla siihen olisikin ollut aihetta. Eräs bloggari myönsikin, että vaikka kirja olisi kuinka huono tahansa, hän kirjoittaa blogiinsa aina ne hyvät puolet. Tiukin löytämäni arvostelu lieneekin edelleen ”pidin kirjasta, mutta en aivan täysin rakastunut.”   


Sorrun myös takakansihehkutukseen, joka lieneekin yksi kirjallisuuden vaikeimmista tehtävistä. Siinähän tuntemattomaksi jäävän sanataiturin tai kustannusyhtiön neron tehtävänä on nostaa tavallinen tähtiin hyvin rajallisessa tilassa. Nämä verbaalileipurit saavat kuivankin kakkusen näyttämään vaniljaviineriltä ennen kuin kymmenet e-koodit paljastuvat maistelijalle. 


Esimerkkejä riittää:


Liian kaukaa aloitettu rikkonainen kertomus sikiöikäisenä kahlitusta puuvillaorjasta, joka kasvaa raa’assa, tupsupartaisten lasten kollektiivissa = Moniääninen kasvutarina vapauden kaipuusta ja hukatusta lapsuudesta maassa, jonka kipeä historia kaikuu meidän aikaamme saakka. 

 

Köyhän torpan koppurahousuinen tyttö löytää hameen ja voimaannuttaa koko romaanin moniääniseksi kudelmaksi. 


Kiusattu, sukupuoli-identiteettiään tunnusteleva incel-puolijumala löytää kadoksissa olleen taikasauvansa ja perustaa tukiryhmän puhaltamaan tottuneille vampyyreille. = Taianomainen fantasiatarina oman paikkansa löytämisestä maailmassa, jossa maagiset hahmot elävät keskuudessamme. 


Vapaaehtoisesti kädetön narsissi-aktiivi kirjoittaa viikottaista päiväkirjaa elämästään sipulikasvien välittömässä läheisyydessä, hulvattomista sattumuksistaan vaakaviljelyn parissa sekä haaveistaan raajarobotiiikan kehitystyössä. = Aidosti hauska ja huumorin sävyttämä tarina ihmiselämän kummallisuuksista. Lämminhenkinen ja kauniin satumainen kokonaisuus, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat kipeällä tavalla.


Kutomotyöläisten arkea harmaassa, heikosti valaistussa ja pölyisessä tehtaassa, jossa yskökset olivat jokapäiväisiä. Koneet pitivät ääniä, tilkkuja katosi. = Aikamatka menneeseen. Hämmästyttävän tarkkaa ja totuudenmukaista kuvausta työläisten elämästä ja arjen haasteista menneen ajan Suomessa. Tämä liikuttavakin tarina herättää historian eloon. 


Omaelämäkerta presidentin puolisosta, jonka päivät kuluvat todella lähellä merkittävää ihmistä. = Huikea omaelämäkerta naisesta presidentin taustalla, omaäänisestä puolisosta, joka kannusti miestään vaikeiden haasteiden yli, ja näytti rohkealla esimerkillään mallia kaikille naisille. 


Markkinointikehujen ehkä typerin muoto lienee kuitenkin kanteen tikatut ylistyssanat, jotka paljastuvatkin kirjailijan edellisen teoksen kehuiksi. Monta kertaa olen valinnut hyllystä kirjan, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt valita se edellinen. Hommassa on hieman samaa kuin pituushyppääjä yrittäisi voittaa kisaa edellisvuoden hypyllä. 


Ymmärrän tämän toki, vaikka en siitä pidäkään. Mainostamistahan se kuitenkin vain on, totuuden kiertämistä myyntiä varten. Eihän homma rajoitu vain kirjallisuuteen. Instagramissa esineen vieressä virnistävä on influensseri, rantaan hakeutunut jo muotimalli. Liioittelemalla suitaan aukovat reaktiovideoiden kuvaajat ovat sisällöntuottajia. 


Harva asia pakottamalla paranee. Ainahan sitä voi kauhaista hieman takkahiiltä kouraan, puristaa ja puijata, että timantteja on tulossa. Jossakin vaiheessa sormet kuitenkin on avattava. 


Tommi Kinnusenkin kehuttua tuotantoa olen yrittänyt herättää henkiin, mutta se on kuin horroseläintä läpsisi. 

 


 


tiistai 24. marraskuuta 2020

Mooses ja muut

Kuntouimari Jaana Haapasalo ajautui vesiharrastuksessaan painajaismaiseen tilanteeseen, jota yksikään altaaseen antautunut ei haluaisi tapahtuvan. 

Poikkeuksellisesti ilman suu- ja sierainsuojaa liikkeellä ollut Haapasalo tunsi elastaanilakissaan pahaenteistä ropinaa. Kellumisen ilot löytänyt kaupunginvaltuutettu kastui kanssauimarin takia altaassa paikoista, joihin hydrofobinen voide ei ollut ehtinyt imeytyä.  


Empatiakyvytön ja asiakkaidensa märkyyteen turtunut uimavalvoja kuitenkin väitti vettä uintiharrastuksen pakolliseksi elementiksi. Eri mieltä oleva Haapasalo siis päätti hakea vahingonkorvauksia Salon kaupungilta, koska paha mieli ei pesemällä lähde, ja läpsytteli saunaan kieltämään muita heittämästä löylyä. 


Keskustelupalstoilla Haapasalon käytös tyrmättiin nykyajan kamalaksi ilmiöksi, jossa mitättömyyksistä pahastuvat olettavat, että oman harmistumisen tai pettymyksen kuuluisi olla vakava asia myös kaikille muille. 


Aivan suotta, ilmiöhän on vanha tuttu. Aina maailmanhistorian varhaisimmista alkulimoista lähtien joukossamme on liikahdellut valittaja, joka haluaa harrastaa lajityypilleen luontevaa laumatoimintaa, mutta vaatii silti yksilönä erityiskohtelua. 


Yksi tunnetuimmista pahan mielen patouttajista lienee Mooses. Tarinan mukaan lapsi sai nimensä, koska hänet vedettiin ylös vedestä. Mooses kuitenkin itse olisi halunnut jäädä paikoilleen, koska hänen lyhyen tähtäimen suunnitelmansa oli kasvaa pintalapsena rantamatalassa. 

Kuiva hiekka ja teräväkattoiset rakennukset hiersivät mieltä koko leluttoman lapsuuden. Takaraivoon pusertui ensimmäistä kertaa painostava huomio, että muut samassa paahteessa tarpovat eivät pitäneet Mooseksen parkua riittävän merkityksellisenä. 


Vuodet vierivät, lannevaatteet vaihtuivat, mutta mielipaha jäi. Somekanavat ja -kuplat vapauttavine valituskanavineen olivat kuitenkin vielä kaukana, joten eräänä päivänä Mooseksen vipuvarsi katkesi lopullisesti. Kiukuissaan hän tappoi miehen, antoi nimen pensaspyromanialle, hakkasi haluamiaan käyttäytymismalleja kiviin ja hautasi kokonaisen sukupolven autiomaan ikuiseen hiekkaan. 


Kukapa ei muistaisi omasta lapsuudestaan innokasta, joka halusi lumisotaa, mutta itse osuman saadessaan riensi pettymyksen parku rinnassaan kantelemaan. Työpaikoilla on aina joku, joka liittyy seisten istumalakkoon. Aina löytyy yksi, joka menee muiden mukana pihviravintolaan laskemaan kapriksia, tai piilottaa huonelämpöiseen tottuneena sekasaunan löylykauhan.  


Nämä Haapasalot ovatkin kovin suosittua seuraa kaikissa yhteistoiminnoissa ja työporukan pikkujouluissa, joissa eri mieltymykset kohtaavat, mutta vain omalla on merkitystä. Tapaus osoittaa myös, että Amerikan malli näyttäisi toimivan. Lapsuudessa haavoihin käytettiin laastaria, myöhemmällä iällä pään sisäisiä pipejä voi helpottaa seteleillä.