perjantai 27. tammikuuta 2023

Maria Nordin

Huuhaan maailma on iätön.

Selkänsä suoristanut etelänapina hylkäsi hedelmäpuun hennot oksat ja pudottautui lähisavannin ainoaan pleistoseenipedon jätökseen. Epäonninen pystyastuja urahteli maailmanhistorian ensimmäisen vitutuksen kourissa ja tuotti kirotessaan sarjan tuoreita jumalia koko lauman käyttöön. 


Toinen, Mooseksen kantaäidiksi tulkittu yksilö, löysi metsäpalon jäljiltä palavan pensaan ja kuljetti lämpöä sihisevän paketin kotiluolaansa.  

Hetken mielijohteesta naaras viskoi ovensuusomisteena toimineen klapiornamenttinsa kytevään hiillokseen, ja pian iloisesti rätisevä nuotio täytti kotiluolan käristyneen apinankarvan tunnelmallisella tuoksulla. 

Tuleen tuijotuksesta syntynyt lämmin haikeus sai otuksen muistelemaan vielä koukkuranteisia esi-isiään, joiden kasvot nyt näyttäytyivät liekkien seassa ja tuikkivat kipinöinä luolan katossa kuin taas hetkeksi maailmaan palanneena, kunnes naaras puhalsi ne tähdiksi taivaankannelle. 


Kautta aikojen alun on tiukan paikan tullen kaivettu avuksi jos jonkinlaista amulettia ja kynsitty selkä täyteen Feoh-riimuja omaisuuden toivossa. Kirjoitettu historia on täynnä villejä tarinoita noidista, jotka tanssivat henkien kanssa siellä, missä muut kauhoivat tyhjää.


Pieniä tyttöjä silvotaan edelleen uskonnon tarpeisiin, ja ilmeisesti jossakin asuu jumala, joka keräilee esinahkoja. 


Kauan sitten pahimmat sekopäät lukittiin pakohuoneeseen ilman vihjeitä, viskattiin hieman heiniä pehmikkeeksi ja tarkistettiin keväämmällä oliko ruokaa ollut riittävästi. Nykyään oman sekopäisyytensä ympärille voi perustaa blogin ja rakentaa menestyvääkin yritystoimintaa. 

 

Maria Nordin myy tyhjää niille, joilla on vähiten jäljellä. Hyväuskoiset ja epätoivoiset, mielenterveysongelmaiset ja vakavasti sairaat. Nordin kaupittelee syöpädiagnoosiin hukkuvalle maksullisia rukouksia, jotka on pelastusrenkaaksi naamioitu. Taikauskokin kelpaa, jos totuus on liian kivulias.


Ennen lipeväkieliset kaupparatsut kiersivät kärryillään pölyisiä tuppukyliä, kaupaten mullistavaa eliksiiriä, joka puhdisti synneistä ja nivuslutikoista. Modernin ajan kauppiaat saarnaavat televisiossa pikkuruisesta laatikosta, joka jäähdyttää hallit ja kuumentaa hermot. 


Nordin on kuin Ostos-tv, mutta ilman takuita tai palautusoikeutta. Vastuu on aina ostajalla. Pienessäkin parvessa on aina yksi pyydykseen tarttuva pyrstövikainen, kunhan syöttiä houkuttavasti uitetaan. 


Nordin kirjoittaa lapsestaan, joka kykenee telepaattisesti katselemaan äitinsä touhuja. Toinen lapsista kuulemma kirjoitti paperille äitinsä ajatteleman sanan. Nordin uskoo myös Clairvoyant-kykyyn, jonka avulla voi ”kuulla” toisella mantereella olevan ihmisen puheen, tai ”nähdä” seinän takana olevan esineen. 


Tunnen työni puolesta ihmisen, joka uskoo täsmälleen samalla tavalla. Hän saa myös puheyhteyden keneen tahansa maapallolla koskaan eläneeseen. Keskustelut korkeampien voimien ja maailman johtajien kanssa ovat jokapäiväisiä. 

Asiakkaani erottaa Nordinista skitsofreniaan määrätty lääkitys, joka pitää ne kellarin häijyimmät olennot loitolla vintin ylimmistä kerroksista. 


Kriitikoita Nordin kehottaa edes testaamaan hänen kurssiaan. Mitä haittaa siitä on, jos edes varmuudeksi yrität? 


Miksi pysähtyä yhteen pulloon ihme-eliksiiriä, kyllä kutinoita kehossa riittää? Eikö samalla kannattaisi uskoa varmuuden vuoksi ainakin siihen meille eniten mainostettuun jumalaan? Sinuteltaisiin sitten taivaan porteilla kuin vanhatkin kaverit ja siirryttäisiin naamat täynnä mannaa ilkkumaan liekkeihin tuomittuja.

Liitetään toki mukaan osa unohdetuistakin jumalista, yhtä paljonhan heistä on todistettuja kohtaamisia. Luulisi Odinilla ja Juppiterilla olevan vielä muinaisia voimiaan jäljellä, vaikka kovin harva heistä enää puhuu. 

Heitetään suolaa olan yli, säikytetään mustat kissat kalpeiksi. Syljetään onkimatoon kuin kalankaipuinen laama. 


Nordinin opetuslapsena sinä itse olet vastuussa kehosi ja mielesi reaktioista, sekä tietoisista että tiedostamattomista. Virusten aiheuttamat sairaudet, heikentynyt näkö, epilepsia, kasvaimet. Kaiken voi parantaa asenteella.


Toivon kovasti, että Nordin siirtyisi netistä lähetyssaarnaajaksi ja uskaltautuisi vuorisaarnansa kanssa suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Lausuisi parantavat oppinsa epilepsiakohtausten raatelemalle tytölle, että ihan itse olet syypää sätkimiseesi, kaikki on kiinni omasta halustasi ja valinnoistasi. Valitse siis minut, pyyhi verivaahto huuliltasi ja osta kurssi. Älähän pure niin laitan pihkasalvaa.


Vauhtiin päästyäni lukaisin vielä yhden Nordinin haastattelun, jossa hän avautui synnytyksen tuntuneen siltä kuin Jumala olisi nussinut häntä sisältäpäin. Hmm, eikös se Raamatun Mariakin vannonut jotain vastaavaa aitan ylisiltä kömpiessään? 

sunnuntai 8. tammikuuta 2023

Tytti

Tytti Yli-Viikari on jälleen intoutunut esittelemään vuosien varrella näppeihinsä haalimaa esineistöä. Virkarikos- ja maksuvälinepetosjutun salikäsittelyn väliajalla tutuiksi ovat tulleet jo useat kameroille tyrkytetyt opukset. 

Kirjojen pääasiallinen tehtävä on ilmaista omistajansa ylivertaista lukutaitoa, mutta ne kertovat myös lukijasta itsestään. 


Nähkää minut sekä kirja jota kannan. Siinä on värikäs kansi ja vaikeita sanoja, syvyyttä ylevän tarpeisiin.

Kirjat kertovat minusta. Minä olen mitä luen, runo jonka muistan ulkoa. Olen kaltoin kohdeltu, viaton ajojahdin uhri, aristokraattinen kettu ajokoirien hampaissa.


Mutta niin kuin tarinoideni sankarit, minäkin selviän tästä. Aikanaan roviot sammuvat. Via Dolorosa rauhoittuu tavalliseksi kinttupoluksi, ja kyyhkyt ottavat korppikotkien paikan. Kerään tuhkasta säröttömän omakuvani, voimassa olevat lahjakorttini ja haen uutta virkaa. Helsinki, Salem, Golgata. Ehkä olenkin kuin Jeesus, mutta paremmalla palkinto-ohjelmalla.


Yli-Viikarin itsensä mukaan hän saa kirjoista voimaa ja mielenrauhaa, lauseet auttavat yli toisten aiheuttaman vaikean ajan. 


Mielenrauhaa Yli-Viikari hotki kreikkalaisen filosofi Plutarkhoksen Mielen tyyneydestä -esseekokoelmasta, jonka ikiaikaiset viisaudet tasoittivat työmatkan pahimmat ilmakuopat Marokon yllä ja taittoivat Le 68 Bar à Vin-ravintolassa nielaistun viini-illallisen jälkeisen kippuran vain hilpeäksi päivähumalaksi. 


Runoteos Mikä nainen kertoo mm. naisista jotka ovat joutuneet elämässään liian lujille. Esimerkkinä Yli-Viikari mainitsee ansainneensa vähintäänkin Avotakan, mutta tällä kertaa veronmaksajien matalista taskuista nousi vain Hesari.


Anne Morrow Lindberghin Gift from the Sea sai Yli-Viikarin ajattelemaan rauhallista merenrantaa sekä omaa olemustaan kuohuista nousseena ylivertaisena elämänmuotona. Alkumeri, trilobiitit, kalat, mikromuovi, Tytti. Lahja merestä, suoraan suomalaisille.


Satukirja Puiden tarinoita - Puuseppä on ehkä kaikkein samaistuttavin. Kirjassa keisari huomaa, ettei puusepällä ole kaikki hyvin. Uskomattoman taitava puuseppä saa lomaa ja luvan tehdä mitä ikinä haluaa, mutta jostakin syystä haluaa tehdä työnsä lukittujen ovien takana. Itse aavistelisin, että juuri sen takia tässä varmaan oikeussalissa ollaankin. 

perjantai 11. marraskuuta 2022

Iso-D ja Pikku-H

 Rakkaalla lapsella on monta titteliä. Avustaja, ystävä, artisti, kylpylelu. Dannyn, 80, kävelykeppinä lööppeihin päätynyt Helmi Loukasmäki, 22, on lehtijuttujen mukaan näitä kaikkia. Tästä eteenpäin arvonimiin lisätään myös kämppäkaveri, sillä Danny ja Helmi ovat kopistelleet Hackmaninsa samaan aterinlaatikkoon.

Iso-D myöntää yhteisen pesän löytyneen Espoosta. Yksityiskohtiin menemättä Danny kertoo, että halusi vanhoille päivilleen kaksi tukikohtaa: toisen D-tuotannolle ja toisen H-hetkille.

”Kyllä Helmillekin on siellä oma työhuoneensa”, Danny jatkaa, ja kehuu samaan hengenvetoon vaihtavansa työhuoneen lakanat viikottain. 


Kaikki tietävät mikä saa vanhan miehen kiinnostumaan nuoresta naisesta:


Sisintä värisyttävät silmät, jotka vielä katsovat tulevaisuuteen.

Kauniit kasvot, hiuksissa henkäys vaniljaa.

Kaulassa tuore pulssi, jonka huuletkin tuntevat.

Eloisa terhakkuus luonteessa ja lihan liikkeissä, nännit jotka suuntaavat kohti tähtiä.

Hymy, joka ei illan tullen hyydy yöpöydän vesilasiin.

Elämänilo, joka ei ole vielä maatunut epäonnistumisten, pettymysten ja kaatuneiden haaveiden joukkohautaan.


Mutta mikä saa juuri teini-iän Clearasil-vuosista selvinneen lukiolaisen innostumaan ikäihmisestä, joka elävästi muistaa kun poikain kanssa Salpalinjaa rakennettiin, miehestä, jonka kuvistyöt löytyvät Astuvansalmen kallioista? Vanhuksesta, jonka isovanhempien päiväkirjoissa kambrikauden räjähdys oli vain tavallista vilkkaampi tiistai?


Ehkä kiinnostus on puhtaasti lääketieteellistä, mahdollisesti jatko-opintoja ajatellen, laulu-uran vingahtaessa mollisävyiseksi.


Seniorin kanssa eläessä saa kuitenkin laajan otannan ihmiskehon mullistuksista lepotilan lähestyessä. Voi tutustua yllättäviin ääniin jälleen yhden elimen pettäessä. Nimetä aivastuksesta ilmestyviä tyriä ja sitä kautta yhdessä jännittää tulevaa flunssakautta. Aina voi sivellä ja harsottaa, läpsiä ekseemalta henki.

Jos alhaalta imee, onko se ylhäältä poissa?


Pahat kielet tietenkin juoruavat, että kyse on härskisti pakaraseteleistä ja taloudellisesta turvasta, nimestä testamentissa. Onhan Helmi jo avunantosopimuksen puitteissa edennyt lupaavalla artistin urallaan, joka taustanauhojen vain toimiessa jatkunee. Some pullistelee seuraajista ja kaupallisesta yhteistyöstä, tulevaisuus tuntuu turvatulta. 


Yhteiskuvat kieltämättä näyttävät luonnottomilta. Aivan kuin savannin lahouttama puhveli yrittäisi astua gasellia, lievästi krapulainen hiisi olisi soluttautunut keijukaisten valtakuntaan. 


Pariskunta itse ei ole myöntänyt mitään ystävyyttä merkittävämpää, mutta voisiko kyseessä olla oikeasti rakkaus? Kuulunko kaikesta itsekriittisyydestä huolimatta sittenkin vain siihen kateellisten tuomitsevaan joukkoon, joka yksinäisyyden sumentamilla silmillään näkee vain sopimuksen, diilin, jossa konttausasento avaa myös studioiden ovet?


Ehkä Danny on oikeasti korkkia myöten täynnä sellaista raakaa karismaa ja testosteronipuuroa, ettei kaltaisellani höttöpullalla voi olla sellaisesta aavistustakaan.


Kenties nuoret naiset ovat myös Dannyn pitkän iän ja pirteyden salaisuus. Ei tarvitse antaa mielen synkistyä ikuisen yön lähestyessä, kun on mahdollisuus maistaa jotakin juuri valossa syntynyttä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Sofia "katiska" Belórf

Toimin päivittäin muistisairaiden kanssa. Yleensä he ovat vanhempia ihmisiä, jotka suuren osan päivästä tuijottavat seinää, kuin sen läpi nähdäkseen.  

Poimivat sitten jostakin tuntemattomasta tyhjyydestä äkillisiä kirkkauden hetkiä, joissa näyttäytyvät päästä pudonneet sukulaiset, aviopuolisot, suloiset nuoruuden vuodet. Yhtäkkiä silmät kirkastuvat, kuin kaihista eroon päässeenä. Hukkaan valuneet hetket kelautuvat taaksepäin, ja perhe on jälleen yhdessä kuin uudelleen yrittääkseen. Kunnes muutaman sekunnin kuluttua ajatukset palaavat tähän samaan vieraaseen aikaan ja paikkaan, jossa ei ole yhtäkään rakasta ihmistä jäljellä. Ikuisesti pieniksi lapsiksi tuomitut saapuvat pian vieraina aikuisina kylään. 

Kaikesta huolimatta nämä raaimmassakin Alzheimerin tuhoamisvaiheessa riutuvat ihmiset muistavat paremmin kuin jälleen oikeudessa huume- ja rahanpesusyytöksiään unohteleva Sofia ”katiska” Belórf. 

Onhan se tietysti ymmärrettävää. Valtakunnan ylintä johtoa myöten asioita unohdellaan silloin kun se sopii omiin tarkoituksiin tai kampanjointiin. ”En tunnista tuosta itseäni”-kommentit ovat hämmentävän yleisiä. 


Silti Belórfin elämäntilanteen ja itsekriminointisuojan tahdissa passivoituva hippokampus kummastuttaa. Uudessa elämänkertakirjassaan, "Näin vaikutat vaikuttajalta", hän nimittäin tuntuu muistavan menneitä tapahtumia hämmästyttävällä tarkkuudella, ja poimii kirjansa sivuille lämpimiä muistoja varhaisesta lapsuudesta lähtien.  


Pikkulasten viattomat kisailut kaverin isän ostamilla leluilla. 

Jännittävä etsintäleikki Kymmenen viivaa laudalla. 

Barbie, johon Belórf liimaili lisää muovia. 

Kenin ensimmäinen luottokortti. 

Naapurinpojan hiekkalaatikkoon pudottamat kolikot, ne likaiset rahat, jotka piti pestä. 

Poikaystävän ensimmäinen työpaikka.

Ensisuudelma ja kolme maailman kauneinta sanaa: Minä rahoitan sinua. 


Kaikki tämä on siis tallentunut Belórfin valikoivalle kovalevylle, mutta ei se kuuluisa pysähdys hautausmaalle, pyhä hetki, jolloin salkussa saapui tuore viikkoraha. 


Oikeudessa äänitallenteelta kuunneltiin keskusteluja jämien rakentamisesta, yömyssyistä, pienen linjan ottamisesta vartin iloa varten, setelillä avustettuja nuuhkaisuja, harmittelua kalkin tukkeuttamasta nokasta. 


Kokaiinia ei sanana mainittu kertaakaan, joten ehkä Belórfia todella syytetään aiheetta. Poliisin todisteet huumeidenkäytöstä sopivat kuitenkin ihan normiarkeenkin.


Kalkin tukkeuttama nokka viittaa ehkä vain jonkinlaiseen epäonnistumiseen siipikarjan ruokinnassa. Yömyssyt liittynevät univaatetukseen. Jämien rakentaminen kielii yltäkylläisestä Wolt-tilauksesta, nuuhkiminen voi olla vain tapa tutustua. Setelin pyytäminenkin kesken Sohvaperunoiden tulee joillekin ihan luonnostaan, niin paljon kuuluu rakkauteen. 




torstai 15. syyskuuta 2022

Stadin Derby

Kotimainen jalkapallo keräsi maamme parhaan materiaalin katsomoihin, kun Stadin Derbynäkin tunnettu nyrkkirieha innosti jälleen älymystön yhteen. 

Julkisuuteen ilmoitettujen tietojen mukaan kiukku tietyissä fanikatsomoissa kuohahti yli, kun toisten mielestä väärän joukkueen vääränlaiset kannattajat yrittivät polttaa väärän värisen lakanan. 

Varsinaisia tulentekovälineitä ei syylliseksi epäillyiltä löytynyt, mutta mellakkapoliisi takavarikoi varmuuden vuoksi yhden keskivahvan suurennuslasin, jota silminnäkijöiden mukaan käytettiin aggressiivisesti jo läheisen muurahaiskeon ympärillä.


Kitiinikuoristen käristäminen on kuitenkin aina vain alkulämmittelyä, juurisyitä räjähdysherkkään tilanteeseen on yritetty kaivaa esiin jo vuosia. Suurin osa jalkapallofaneista kuitenkin kykenee seuraamaan lajia ilman joukkotappeluita. Mikä siis erottaa tämän tietyn porukan toisista? 


Mielenterveysongelmien kanssa päivittäin työskentelevät ammattilaiset ovat tarjonneet selitykseksi niitä normaaleja oppikirjahokemia. 


Lapsuuden traumat, kotona opitut mallit, päihteiden väärinkäyttö, erilaiset diagnosoimattomat mielenterveyshäiriöt, heikko itsetunto, syrjäytyminen, kehittymätön mieli aikuisen ruumiissa, sukurasitteena kulkeva sisäsiittoisuus, kädellisten evoluutiopolulta putoaminen sekä alhainen älykkyysosamäärä. 


Loukkaaviksikin koettuja väitteitä yritettiin varmistaa eräältä joukkotappeluun osallistuneelta. Hetken vaikeita sanoja pyöriteltyään haastateltu vastasi, että ”vituttaa kun hävitään.” 


Suomen Väkivaltaisten Liitossa ymmärretään jalkapallohuligaaneja ihan jo työnkin puolesta. 


Äkkipika-lehden haastattelussa liiton Vaihtoehtoisten Heittovälineiden Vastaava kertoi, että heidän keskivertohuligaanijäsenensä tietää vähän, mutta tuntee vahvasti. Omistaa korkeat kulmakaaret ja madalletun bemarin. Jokainen jäsen on yksilö, joka kannattaa porukalla päätettyä joukkuetta kaikilla niillä kyvyillä, jotka hänelle syntymässä on suotu ja purkkihormoneilla vahvistettu. 


Mikä sitten ärsyttää eniten? 


”Ainakin ne vastapuolen tyypit. Erilaiset lällättelyt ja pilkallisiksi väännetyt ilmeet. Pirkkamersu-huutelut. Yleisellä tasolla ihan yhteenlaskut.”


Miksi sitten juuri jalkapallo?


”Se vain on elämää suurempi laji, kun kulmikkaat ihmiset liikuttavat pyöreää esinettä. Se tunne kun saamme varattua kytät ja osan pelastuslaitosta koko päiväksi kaitsemaan ja katsomaan peräämme. Siinä tulee pienelle sielulle tosi iso olo. Niin ja ne savut ja soihdut ja yhteislaulut, se fiilis kun koko perheellä mennään. Saa vähän niin kuin luvan kanssa kivittää, aivan kuin poika Tampereen mopomiitissä. Se on kuule toimittaja niin, että kun päästä loppuu tila niin nyrkkiraudalla sitä avataan lisää.”


Lempiruoka ja -juoma?


”Nuuska ja bisse.”


lauantai 3. syyskuuta 2022

Erika Vikman

Tangovarsana aikoinaan tunnettu Erika Vikman huomasi, että pelkkä ääni ei aivan riitä, mutta lihaa on riittävästi.

Talomaalarin sutisarjalla kasvonsa voimaannuttava laululintu huomasi hävinneensä julkisuuskilpailun pääministerin tanssiryhmälle, joten uutta sinkkuaan mainostaakseen Vikman päätti valjastaa käyttöön järeimmät tykkinsä. 


Kilo rasvaa kiinnostaa kun kärkeen liimataan nänni. Niinpä Vikman julkaisi TikTokissa videon, jossa pääosaa esittää toistaiseksi lapsettoman artistin omat kaksoset. Promottava laulu ei noussut rintojen takaa esiin, mutta se tuskin oli videon tarkoituskaan. 


Pian julkaistava sinkku lienee osa laajempaa kokonaisuutta. Odotettavissa on siis uusia mainoskampanjoita, joissa musiikki lienee jälleen toisarvoista. 


Tiedossa on todennäköisesti ainakin juorulehden maksama syysloma Kanarialla, josta on bikinikuvien lisäksi tiedossa hämärässä näpsittyjä salakuvia mysteerimiehen seurassa. 

Sattumalta kuvaaja löytää vapautuneen lomailijan myös tasokkaasta yökerhosta, jossa iloiseen tunnelmaan ehtinyt tähtönen tanssii kaalimadon kuoreen ahtautuneena kurvinsa kaikkien nähtäville.


Sopivasti ennen joululevyä onkin sitten aika etsiä palavan rakkauden kohteeksi uusi avunantokumppani, määräaikaisella sopimuksella. 


Ongelmia nuorelle naiselle tuottanee vain valinnan vaikeus. Danny imettiin kuiviin jo Rodoksella, ja Rennykin toimii jo yhden koululaisen läksyapuna. 


Sopivalla miehellä pitää olla tietty määrä varakkuutta, vaikutusvaltaa musiikkipiireissä sekä ikäisekseen riittävän paksu iho pariskuntavalokuvia varten, sillä salama ampuu seniilistä läpi kuin röntgen. 


Mitä jää lopulta vuosien päästä jäljelle, kun kaikki se meikiksi kutsuttu teollisuusmaali on huuhdeltu vedenpuhdistamon ongelmaksi? Oletko enää haluttu artisti, kun aikanaan mainetta niittäneet rinnat voi heittää olan yli ja hipsiä nänneillä persettä? 

Kelpaatko vielä eläkepäivilläsi paljastavalle levitysvideolle, vaikka unohdit poistaa Tenasta muovit? 


Muistaako joku silloin musiikin? Tunnistaako joku vielä kappaleet joihin itsesi piilotit, äänen, joka tanssitti tuhansia? 


Tätä väistämätöntä tapahtumasarjaa voi silloin rauhoittua puimaan ET-lehden tähtihaastattelussa. Se on tarina aikuistuneesta naisesta, joka kutoo ryijyjä ja sallii vihdoin itselleen oman. Entinen villikissa, jolla naukuvat enää vain nivelet, taiteilija, joka lopulta elämänsä syksyssä laski pääskyiksi asti kasvaneet tekoripsensä kannolle ja menetti ne tuulen mukana etelään. 


Keskiaukeamalle voi aivastaa kaikesta siitä uran aikana niellystä ihoglitteristä vielä viimeisen kimmeltävän pilven, joka illan hauraassa valossa laskeutuu kirkastamaan valokuvaa entisestä laulajasta. Tangon kuninkaallinen halusi tulla otetuksi vakavasti, mutta oli lopulta vain astetta suttuisempi Kikka. 

torstai 25. elokuuta 2022

Sanna Marin

Tanssi tyttö, tanssi! 

Tartu arkea niskasta, taita painolla tuhannen tuopin. Ykköstä ylle ja silkkiä alle. Kaulaan helyt ja kielevä artisti, kahden sormen vabbing.


Anna huoliesi irrota! 


Pilko stressi pieniksi paloiksi, kätke syvälle elokuun yöhön. Viina ne vie, toivo ettei sinua. 


Tanssi tyttö, tanssi! 


Käännä volumet kaakkoon, bassoa niin että takut aukeavat. Täytä itsesi Tuiskulla, muut naiset eivät ole siinä onnistuneet. 


Riisu estosi ja Sabinalta paita, kihnuta kuin kutiaisit. 


Olet kipinä tylsien nuotiossa, syty tähdeksi toisten someen. Loista ja pala, sammu muistoksi Seiskan kanteen. 


Unohda riutuva kansa, jonka leipäjonoja väistät. Katso toiseen suuntaan, siellä on bileet. Älä mieti karkaavia hintoja, hoitojonoja, velaksi elävää valtiota. Älä murehdi sähköä tai bensaa, älä autoja, jotka näillä vielä kulkevat, ystäväsi jauholla. 


Unohda itäraja ja kaukaiset haudat. Verinen mies, jota johtajaksi kutsuvat. Siellä se on vielä huomennakin, rauhan asialla, ruumiiden takana. Vaiennettujen maassa ääni kantaa kauas. 


Älä arkea harmittele. Oikea harmi on kuvaaja, vuotaja, pennitön paparazzi, joka ystäväksi tekeytyy, nauttii tuskastasi kuin paavi pienistä lapsista. 


Aamu saapuu vasta kun poljento on valmis. Muista silloin olla itsellesi hellä, media ei sitä ole. 


Velka on täällä vielä ensi vuonnakin, sinä ehkä et.