perjantai 11. marraskuuta 2022

Iso-D ja Pikku-H

 Rakkaalla lapsella on monta titteliä. Avustaja, ystävä, artisti, kylpylelu. Dannyn, 80, kävelykeppinä lööppeihin päätynyt Helmi Loukasmäki, 22, on lehtijuttujen mukaan näitä kaikkia. Tästä eteenpäin arvonimiin lisätään myös kämppäkaveri, sillä Danny ja Helmi ovat kopistelleet Hackmaninsa samaan aterinlaatikkoon.

Iso-D myöntää yhteisen pesän löytyneen Espoosta. Yksityiskohtiin menemättä Danny kertoo, että halusi vanhoille päivilleen kaksi tukikohtaa: toisen D-tuotannolle ja toisen H-hetkille.

”Kyllä Helmillekin on siellä oma työhuoneensa”, Danny jatkaa, ja kehuu samaan hengenvetoon vaihtavansa työhuoneen lakanat viikottain. 


Kaikki tietävät mikä saa vanhan miehen kiinnostumaan nuoresta naisesta:


Sisintä värisyttävät silmät, jotka vielä katsovat tulevaisuuteen.

Kauniit kasvot, hiuksissa henkäys vaniljaa.

Kaulassa tuore pulssi, jonka huuletkin tuntevat.

Eloisa terhakkuus luonteessa ja lihan liikkeissä, nännit jotka suuntaavat kohti tähtiä.

Hymy, joka ei illan tullen hyydy yöpöydän vesilasiin.

Elämänilo, joka ei ole vielä maatunut epäonnistumisten, pettymysten ja kaatuneiden haaveiden joukkohautaan.


Mutta mikä saa juuri teini-iän Clearasil-vuosista selvinneen lukiolaisen innostumaan ikäihmisestä, joka elävästi muistaa kun poikain kanssa Salpalinjaa rakennettiin, miehestä, jonka kuvistyöt löytyvät Astuvansalmen kallioista. Vanhuksesta, jonka isovanhempien päiväkirjoissa kambrikauden räjähdys oli vain tavallista vilkkaampi tiistai?


Ehkä kiinnostus on puhtaasti lääketieteellistä, mahdollisesti jatko-opintoja ajatellen, laulu-uran vingahtaessa mollisävyiseksi.


Seniorin kanssa eläessä saa kuitenkin laajan otannan ihmiskehon mullistuksista lepotilan lähestyessä. Voi tutustua yllättäviin ääniin jälleen yhden elimen pettäessä. Nimetä aivastuksesta ilmestyviä tyriä ja sitä kautta yhdessä jännittää tulevaa flunssakautta. Aina voi sivellä ja harsottaa, läpsiä ekseemalta henki.

Jos alhaalta imee, onko se ylhäältä poissa?


Pahat kielet tietenkin juoruavat, että kyse on härskisti pakaraseteleistä ja taloudellisesta turvasta, nimestä testamentissa. Onhan Helmi jo avunantosopimuksen puitteissa edennyt lupaavalla artistin urallaan, joka taustanauhojen vain toimiessa jatkunee. Some pullistelee seuraajista ja kaupallisesta yhteistyöstä, tulevaisuus tuntuu turvatulta. 


Yhteiskuvat kieltämättä näyttävät luonnottomilta. Aivan kuin savannin lahouttama puhveli yrittäisi astua gasellia, lievästi krapulainen hiisi olisi soluttautunut keijukaisten valtakuntaan. 


Pariskunta itse ei ole myöntänyt mitään ystävyyttä merkittävämpää, mutta voisiko kyseessä olla oikeasti rakkaus? Kuulunko kaikesta itsekriittisyydestä huolimatta sittenkin vain siihen kateellisten tuomitsevaan joukkoon, joka yksinäisyyden sumentamilla silmillään näkee vain sopimuksen, diilin, jossa konttausasento avaa myös studioiden ovet?


Ehkä Danny on oikeasti korkkia myöten täynnä sellaista raakaa karismaa ja testosteronipuuroa, ettei kaltaisellani höttöpullalla voi olla sellaisesta aavistustakaan.


Kenties nuoret naiset ovat myös Dannyn pitkän iän ja pirteyden salaisuus. Ei tarvitse antaa mielen synkistyä ikuisen yön lähestyessä, kun on mahdollisuus maistaa jotakin juuri valossa syntynyttä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Sofia "katiska" Belórf

Toimin päivittäin muistisairaiden kanssa. Yleensä he ovat vanhempia ihmisiä, jotka suuren osan päivästä tuijottavat seinää, kuin sen läpi nähdäkseen.  

Poimivat sitten jostakin tuntemattomasta tyhjyydestä äkillisiä kirkkauden hetkiä, joissa näyttäytyvät päästä pudonneet sukulaiset, aviopuolisot, suloiset nuoruuden vuodet. Yhtäkkiä silmät kirkastuvat, kuin kaihista eroon päässeenä. Hukkaan valuneet hetket kelautuvat taaksepäin, ja perhe on jälleen yhdessä kuin uudelleen yrittääkseen. Kunnes muutaman sekunnin kuluttua ajatukset palaavat tähän samaan vieraaseen aikaan ja paikkaan, jossa ei ole yhtäkään rakasta ihmistä jäljellä. Ikuisesti pieniksi lapsiksi tuomitut saapuvat pian vieraina aikuisina kylään. 

Kaikesta huolimatta nämä raaimmassakin Alzheimerin tuhoamisvaiheessa riutuvat ihmiset muistavat paremmin kuin jälleen oikeudessa huume- ja rahanpesusyytöksiään unohteleva Sofia ”katiska” Belórf. 

Onhan se tietysti ymmärrettävää. Valtakunnan ylintä johtoa myöten asioita unohdellaan silloin kun se sopii omiin tarkoituksiin tai kampanjointiin. ”En tunnista tuosta itseäni”-kommentit ovat hämmentävän yleisiä. 


Silti Belórfin elämäntilanteen ja itsekriminointisuojan tahdissa passivoituva hippokampus kummastuttaa. Uudessa elämänkertakirjassaan, "Näin vaikutat vaikuttajalta", hän nimittäin tuntuu muistavan menneitä tapahtumia hämmästyttävällä tarkkuudella, ja poimii kirjansa sivuille lämpimiä muistoja varhaisesta lapsuudesta lähtien.  


Pikkulasten viattomat kisailut kaverin isän ostamilla leluilla. 

Jännittävä etsintäleikki Kymmenen viivaa laudalla. 

Barbie, johon Belórf liimaili lisää muovia. 

Kenin ensimmäinen luottokortti. 

Naapurinpojan hiekkalaatikkoon pudottamat kolikot, ne likaiset rahat, jotka piti pestä. 

Poikaystävän ensimmäinen työpaikka.

Ensisuudelma ja kolme maailman kauneinta sanaa: Minä rahoitan sinua. 


Kaikki tämä on siis tallentunut Belórfin valikoivalle kovalevylle, mutta ei se kuuluisa pysähdys hautausmaalle, pyhä hetki, jolloin salkussa saapui tuore viikkoraha. 


Oikeudessa äänitallenteelta kuunneltiin keskusteluja jämien rakentamisesta, yömyssyistä, pienen linjan ottamisesta vartin iloa varten, setelillä avustettuja nuuhkaisuja, harmittelua kalkin tukkeuttamasta nokasta. 


Kokaiinia ei sanana mainittu kertaakaan, joten ehkä Belórfia todella syytetään aiheetta. Poliisin todisteet huumeidenkäytöstä sopivat kuitenkin ihan normiarkeenkin.


Kalkin tukkeuttama nokka viittaa ehkä vain jonkinlaiseen epäonnistumiseen siipikarjan ruokinnassa. Yömyssyt liittynevät univaatetukseen. Jämien rakentaminen kielii yltäkylläisestä Wolt-tilauksesta, nuuhkiminen voi olla vain tapa tutustua. Setelin pyytäminenkin kesken Sohvaperunoiden tulee joillekin ihan luonnostaan, niin paljon kuuluu rakkauteen. 




torstai 15. syyskuuta 2022

Stadin Derby

Kotimainen jalkapallo keräsi maamme parhaan materiaalin katsomoihin, kun Stadin Derbynäkin tunnettu nyrkkirieha innosti jälleen älymystön yhteen. 

Julkisuuteen ilmoitettujen tietojen mukaan kiukku tietyissä fanikatsomoissa kuohahti yli, kun toisten mielestä väärän joukkueen vääränlaiset kannattajat yrittivät polttaa väärän värisen lakanan. 

Varsinaisia tulentekovälineitä ei syylliseksi epäillyiltä löytynyt, mutta mellakkapoliisi takavarikoi varmuuden vuoksi yhden keskivahvan suurennuslasin, jota silminnäkijöiden mukaan käytettiin aggressiivisesti jo läheisen muurahaiskeon ympärillä.


Kitiinikuoristen käristäminen on kuitenkin aina vain alkulämmittelyä, juurisyitä räjähdysherkkään tilanteeseen on yritetty kaivaa esiin jo vuosia. Suurin osa jalkapallofaneista kuitenkin kykenee seuraamaan lajia ilman joukkotappeluita. Mikä siis erottaa tämän tietyn porukan toisista? 


Mielenterveysongelmien kanssa päivittäin työskentelevät ammattilaiset ovat tarjonneet selitykseksi niitä normaaleja oppikirjahokemia. 


Lapsuuden traumat, kotona opitut mallit, päihteiden väärinkäyttö, erilaiset diagnosoimattomat mielenterveyshäiriöt, heikko itsetunto, syrjäytyminen, kehittymätön mieli aikuisen ruumiissa, sukurasitteena kulkeva sisäsiittoisuus, kädellisten evoluutiopolulta putoaminen sekä alhainen älykkyysosamäärä. 


Loukkaaviksikin koettuja väitteitä yritettiin varmistaa eräältä joukkotappeluun osallistuneelta. Hetken vaikeita sanoja pyöriteltyään haastateltu vastasi, että ”vituttaa kun hävitään.” 


Suomen Väkivaltaisten Liitossa ymmärretään jalkapallohuligaaneja ihan jo työnkin puolesta. 


Äkkipika-lehden haastattelussa liiton Vaihtoehtoisten Heittovälineiden Vastaava kertoi, että heidän keskivertohuligaanijäsenensä tietää vähän, mutta tuntee vahvasti. Omistaa korkeat kulmakaaret ja madalletun bemarin. Jokainen jäsen on yksilö, joka kannattaa porukalla päätettyä joukkuetta kaikilla niillä kyvyillä, jotka hänelle syntymässä on suotu ja purkkihormoneilla vahvistettu. 


Mikä sitten ärsyttää eniten? 


”Ainakin ne vastapuolen tyypit. Erilaiset lällättelyt ja pilkallisiksi väännetyt ilmeet. Pirkkamersu-huutelut. Yleisellä tasolla ihan yhteenlaskut.”


Miksi sitten juuri jalkapallo?


”Se vain on elämää suurempi laji, kun kulmikkaat ihmiset liikuttavat pyöreää esinettä. Se tunne kun saamme varattua kytät ja osan pelastuslaitosta koko päiväksi kaitsemaan ja katsomaan peräämme. Siinä tulee pienelle sielulle tosi iso olo. Niin ja ne savut ja soihdut ja yhteislaulut, se fiilis kun koko perheellä mennään. Saa vähän niin kuin luvan kanssa kivittää, aivan kuin poika Tampereen mopomiitissä. Se on kuule toimittaja niin, että kun päästä loppuu tila niin nyrkkiraudalla sitä avataan lisää.”


Lempiruoka ja -juoma?


”Nuuska ja bisse.”


lauantai 3. syyskuuta 2022

Erika Vikman

Tangovarsana aikoinaan tunnettu Erika Vikman huomasi, että pelkkä ääni ei aivan riitä, mutta lihaa on riittävästi.

Talomaalarin sutisarjalla kasvonsa voimaannuttava laululintu huomasi hävinneensä julkisuuskilpailun pääministerin tanssiryhmälle, joten uutta sinkkuaan mainostaakseen Vikman päätti valjastaa käyttöön järeimmät tykkinsä. 


Kilo rasvaa kiinnostaa kun kärkeen liimataan nänni. Niinpä Vikman julkaisi TikTokissa videon, jossa pääosaa esittää toistaiseksi lapsettoman artistin omat kaksoset. Promottava laulu ei noussut rintojen takaa esiin, mutta se tuskin oli videon tarkoituskaan. 


Pian julkaistava sinkku lienee osa laajempaa kokonaisuutta. Odotettavissa on siis uusia mainoskampanjoita, joissa musiikki lienee jälleen toisarvoista. 


Tiedossa on todennäköisesti ainakin juorulehden maksama syysloma Kanarialla, josta on bikinikuvien lisäksi tiedossa hämärässä näpsittyjä salakuvia mysteerimiehen seurassa. 

Sattumalta kuvaaja löytää vapautuneen lomailijan myös tasokkaasta yökerhosta, jossa iloiseen tunnelmaan ehtinyt tähtönen tanssii kaalimadon kuoreen ahtautuneena kurvinsa kaikkien nähtäville.


Sopivasti ennen joululevyä onkin sitten aika etsiä palavan rakkauden kohteeksi uusi avunantokumppani, määräaikaisella sopimuksella. 


Ongelmia nuorelle naiselle tuottanee vain valinnan vaikeus. Danny imettiin kuiviin jo Rodoksella, ja Rennykin toimii jo yhden koululaisen läksyapuna. 


Sopivalla miehellä pitää olla tietty määrä varakkuutta, vaikutusvaltaa musiikkipiireissä sekä ikäisekseen riittävän paksu iho pariskuntavalokuvia varten, sillä salama ampuu seniilistä läpi kuin röntgen. 


Mitä jää lopulta vuosien päästä jäljelle, kun kaikki se meikiksi kutsuttu teollisuusmaali on huuhdeltu vedenpuhdistamon ongelmaksi? Oletko enää haluttu artisti, kun aikanaan mainetta niittäneet rinnat voi heittää olan yli ja hipsiä nänneillä persettä? 

Kelpaatko vielä eläkepäivilläsi paljastavalle levitysvideolle, vaikka unohdit poistaa Tenasta muovit? 


Muistaako joku silloin musiikin? Tunnistaako joku vielä kappaleet joihin itsesi piilotit, äänen, joka tanssitti tuhansia? 


Tätä väistämätöntä tapahtumasarjaa voi silloin rauhoittua puimaan ET-lehden tähtihaastattelussa. Se on tarina aikuistuneesta naisesta, joka kutoo ryijyjä ja sallii vihdoin itselleen oman. Entinen villikissa, jolla naukuvat enää vain nivelet, taiteilija, joka lopulta elämänsä syksyssä laski pääskyiksi asti kasvaneet tekoripsensä kannolle ja menetti ne tuulen mukana etelään. 


Keskiaukeamalle voi aivastaa kaikesta siitä uran aikana niellystä ihoglitteristä vielä viimeisen kimmeltävän pilven, joka illan hauraassa valossa laskeutuu kirkastamaan valokuvaa entisestä laulajasta. Tangon kuninkaallinen halusi tulla otetuksi vakavasti, mutta oli lopulta vain astetta suttuisempi Kikka. 

torstai 25. elokuuta 2022

Sanna Marin

Tanssi tyttö, tanssi! 

Tartu arkea niskasta, taita painolla tuhannen tuopin. Ykköstä ylle ja silkkiä alle. Kaulaan helyt ja kielevä artisti, kahden sormen vabbing.


Anna huoliesi irrota! 


Pilko stressi pieniksi paloiksi, kätke syvälle elokuun yöhön. Viina ne vie, toivo ettei sinua. 


Tanssi tyttö, tanssi! 


Käännä volumet kaakkoon, bassoa niin että takut aukeavat. Täytä itsesi Tuiskulla, muut naiset eivät ole siinä onnistuneet. 


Riisu estosi ja Sabinalta paita, kihnuta kuin kutiaisit. 


Olet kipinä tylsien nuotiossa, syty tähdeksi toisten someen. Loista ja pala, sammu muistoksi Seiskan kanteen. 


Unohda riutuva kansa, jonka leipäjonoja väistät. Katso toiseen suuntaan, siellä on bileet. Älä mieti karkaavia hintoja, hoitojonoja, velaksi elävää valtiota. Älä murehdi sähköä tai bensaa, älä autoja, jotka näillä vielä kulkevat, ystäväsi jauholla. 


Unohda itäraja ja kaukaiset haudat. Verinen mies, jota johtajaksi kutsuvat. Siellä se on vielä huomennakin, rauhan asialla, ruumiiden takana. Vaiennettujen maassa ääni kantaa kauas. 


Älä arkea harmittele. Oikea harmi on kuvaaja, vuotaja, pennitön paparazzi, joka ystäväksi tekeytyy, nauttii tuskastasi kuin paavi pienistä lapsista. 


Aamu saapuu vasta kun poljento on valmis. Muista silloin olla itsellesi hellä, media ei sitä ole. 


Velka on täällä vielä ensi vuonnakin, sinä ehkä et.

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Kutupilviä

Ahvenprofessoriksi nimetty evänlevittäjä Matti Paasonen on päättänyt solmia sumput umpeen. Eläköitymisilmoitus aiheutti välittömästi vipinää Paasosen venevajan nurkille, mutta perintöä odottaville on luvassa jotakin rysäkokoelmaa huomattavasti arvokkaampaa. 

Materian sijaan Paasonen on päättänyt siirtää eteenpäin tiedon lahjan. Tiedolla hän siis tarkoittaa sitä mielikuvituksen uskomatonta voimaa, jolla tarhalapsen lapaseen tarttunut keppi muuntuu lasermiekaksi, leikki-ikäisten teekesteissä hiekka on herkkua, ja aikuisen ihmisen mielestä kalan selkäevän väritys kertoo tulevaisuuden sään. 


Hommahan toimii tosiaankin niin, että ahvenen kevätkudun päätteeksi Paasonen valitsee kalasaaliista sen kaikkein onnekkaimman yksilön, levittää selkäevän koko komeuteensa, nappaa siitä liki yhden megapikselin korkearesoluutiokuvan, ja lukee kuvasta koko tulevan vuoden sään. 


Tässä perimätietona kulkeneessa suomurituaalissa eivät haittaa pigmenttihäiriöt, tumman veden kyllästämät kylkiraidat, ei edes evän juureen piirtynyt täplä. Kun oikein kovasti uskoo, niin siinähän on vain merkattuna huhtikuun sateet.


Nuorempi sukupolvi on tarttunut Paasosen syöttiin liiankin innokkaasti. Sääkartat ovat mestarin päätöksellä luettavissa ainoastaan ahvenista, mutta suvun nuorukaiset haluaisivat sormeilla myös muita kiinni saamiaan elämänmuotoja. 


Mutta ei muilla ole sellaista evää kuin ahvenella, liian sutjakka on hauen muoto. Lahna on ehkä hupaisan näköinen, mutta ei pilvisyys litteään sitoudu. 

Metsässä riittäisi kyllä riistaa, mutta nisäkästä ei niin vain laiturin alta poimitakaan, liikaa on liskoissa vaivaa.


Loppujen lopuksi ahvenprofessori on kuitenkin tyytyväinen nuorukaisten energiaan ja harjoituksiin sitoutumiseen. Nuorten miesten sormet saattavat haista kalalle, vaikka viikonloppu vietettiin kaupungissa. 

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Helvetin hauskaa koulun alkua

Tanskalainen Tiimarin tappaja Flying Tiger Kopenhagen huomasi, että piilotettu vittuilu myy. 

Pikkutavaran puutteeseen turhautunut nettiostelija törmäsi Tigerin kotisivuille eksyessään mainokseen, jossa toivotettiin suomalaisille koululaisille Helvetin hauskaa koulun alkua. 


Virallisen selityksen mukaan kyseessä oli vain hassuhko erhe, joka johtui yhtiön haluttomuudesta maksaa palkkaa oikealle kääntäjälle. Tulkin tehtävään valittiin siis automaattinen, ja varsinkin ilmainen, versio. 


Oikeasti kyseessä oli vain huolella suunniteltu mainoskampanja kokonaan uusille ikä- ja tuoteryhmille. Tigerin keskivertoasiakkaan viikkoraha ei nimittäin yleensä riitä puuhakirjaa pidemmälle, joten himokkaat katseet päätettiin Johanna Harlinin tavoin suunnata maanpäällisen taipaleensa loppumetreille selvinneisiin.


Iltapäivälehdet tarttuivatkin syöttiin ahnaammin kuin Belórf vieraan miehen Visaan. Erittäin onnistuneen näkyvyyskampanjan jälkeen Tigerin myyntiä vauhdittavat nyt ikäihmisille suunnitellut tuotesarjat. 

Tarvikkeet onnelliseen finaaliin löydät välilehdiltä Loppukiri, Saattohoitotarinoita sekä Kolmen sivun päiväkirjat.