Sisäkalvoista

Perse on rikki. 

Liian innokas lenkkeily vielä liian lihaisalla ruholla kostautui omituisesti. Jo keväällä alkanut jalkakipu johti siihen, että vasen koipireisi pettää alta pistävän kivun ja papattimaisen napsahduksen kera. 

Työpaikkalääkäri kuunteli aikansa, määräsi lihasrelaksantteja ja fysioterapiaa. Kolmiolla koristellut lääkkeet eivät auttaneet, vetivät vain pään delhimäiseen sumuun.

Fysioterapeutti raateli ja taivutteli minua liki ilkosillani asentoihin, joihin olisin teininä toivonut taipuvani, ja seuraavana aamuna olin kipeä paikoista, joihin en kehtaa itsekään silmät auki koskea. Kahden käyntikerran jälkeen totesimme, että mieshän on pinnalta pehmeä, mutta sisältä tiukka kuin vanhapiika. Tämä epäsuhta taas johtaa siihen, että iho kyllä napauttaessa hyllyy, mutta sisäkalvoissa on kasslermaista sitkeyttä. 

Kaikki näyttäisi liittyvän vasempaan pakaraan. Niinpä fyssari määräsi jumppaohjeita ja suositteli hierojaa. 

Neljän hierontakerran jälkeen ei ole tapahtunut muutosta. Vasen pakara touhuaa pelkästään kävellessä aivan omiaan ja jauhaa joka askeleella kuin pähkinöitä murskaisi. Perseestä kireys jatkuukin sitten joka suuntaan, kunnes koko mies liikkuu kanoottimaisella herkkyydellä. 

Hieroja suositteli vielä lopuksi akupunktiota, joka saattaisi vapauttaa pakaran kouristuksenomaisesta kurimuksestaan. Tässä vaiheessa olenkin valmis vaikka shamaanin kainaloon. Ratkaisun keksivälle palkaksi pähkinämurskaa. 

Kaupittelin joskus töikseni rännejä ja erilaisia katolle asennettavia romppeita jopa ovelta ovelle kulkemalla. Ei sopinut minulle, mutta ei tuntunut sopivan myöskään miesrukalle, joka keskiviikkoaamuna työntyi ovikellooni.

Kauppias puhui ilmeisesti jännityksestä nihkeänä niin nopeasti ja kokonaisia lauseita kuin nälkäänsä niellen, etten saanut myyntiesesittelyksi tarkoitetusta hotkimisesta mitään selvää. Välillä näytti kuin sanojen mukana olisi mennyt alas jotakin isompaakin. 

Jossakin vaiheessa tämä salamalausuja kiskaisi esiin kappaleen kiiltävää metallia ja sommitteli kilkatinta oma-alotteisesti oveni väliin sellaisella tarmolla ja pentumaisella ilolla, että hetken mielijohteesta päätin ostaa Smirrelle uuden lelun. 

Poimin ähinän ja pakkasesta huolimatta uuttuvan irtohien seasta lopulta tärkeimmän. Teräskappale oli jonkinlainen apu murtovarkaita vastaan, joita näillä seutuvin on nähty väijyvän. Veneiden perässä ilmeisesti tulevat, vievät ketjut ja pihoilta jalavat, liukuvat ääneti varjoissa pumpulia hupuissaan, taskut täynnä toisten omaa. 

Noh. Työttömäksi jäämisessä on se hyvä puoli, että kieltäytyminen erilaisista myytävistä asioista on helppoa. Kiitin käynnistä ja pahoittelin, että kaikki rahani kuluvat vinkuleluihin ja linnunsiemeniin. Aamun kahvihetkeni meni piloille, mutta onneksi olin kuitenkin saapunut ovelle ehjillä kalsareilla. 

Tänään päädyinkin yllättäen työhaastatteluun. Mielestäni kaikki meni hyvin, mutta toisaalta pidin myös Kuolematonta onnistuneena.