Pikimusta täyteenpakattu jätesäkki on pullukkaisesta koostaan huolimatta piiloutumisen mestari. Vaatteita pursollaan oleva väijypussukka odottaa yöllistä vessakävijää varjoissa ja kampittaa takuuvarmasti rähmäsilmäisen kulkijan, joka hämääntyy rappusten yläpäässä vikasuuntaan ja kiilautuu rappujen kaiteisiin. Tytön huoneen ovi on siinä missä vessa aikaisemmin sijaitsi, joten sinne ei kannata harhautua. Lopulta vessassa kädet sutivat valonappuloita väärältä seinältä, pönttö on siellä missä suihku ennen oli ja hanan paikalla on kaappi.
Muutto oli maanantaina. Sain uuden kämpän, mutta hukkasin vaihtovaatteeni, modeemin sekä itseni kartalla. Kaukosäätimistä löytyi vain se, jonka napit toimivat satunnaisesti. Yleensä maanantaina saa äänenvoimakkuutta säädettyä ja pyhisin itse kanavia.
Lähdin etsimään uutta reittiä koululle, mutta päädyin Ruskoon. Ei kai Ruskossa mitään vikaa ole, mutta eihän se koulu siellä ollut. Leipomo oli, joten ostin lohduksi sämpylöitä ja palasin kotiin.
Mistäköhän se johtuu, että Aku Ankka ei tullut tänäänkään, mutta vakuutusyhtiön laskutuksesta vastaavat mukavat tädit ja sedät löysivät minut ja postilaatikkoni jo muuttopäivänä? Itse yritin etsiä erään operaattorin asiakaspalvelunumeroa soittaakseni peruutuksesta, mutta turhaan, olivat piilottaneet sen lamauttavan taitavasti. Samaan aikaan eräs toinen operaattori lähestyi minua jo tarjouksella ja tilauslahjalla. Liikenne on jotenkin yksisuuntaista. Minä en löydä ketään, mutta kaikki kyllä tuntuvat tietävän missä minä olen.
Hyvä suunnitelmani loppuvuoden kirjoitusaikatalusta nuukahti myös jätesäkkiin ja on edelleen hukassa ja purkamatta. Samaan pussiin taisi suikahtaa kaikki järkevät lauseet ja tokaisut, koska tuntuu kuin joutuisi taas aloittamaan täysin nollista. En edes muista mihin kohtaan Kettu jäi, toivottavasti jo huomenna pääsisin jatkamaan. Toivon vain, että sanat eivät ole yhtä hukassa kuin talvikenkäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti