Ultra

Horisontaaliseen asumismuotoon tottuneelle korkealle kurottava Miami on silmät pullistava näky.

Ensimmäiset kaupungissa viettämäni tunnit otinkin kuvia lähinnä ylöspäin, ja tavoittelin kamerallani talojen kauas katoavia latvoja. 

Turvatoimet kaupungissa ovat mittavat. Aidatun juhla-alueen suljetulla puolella testataan jo valoja ja äänentoistoa, kun toisella puolen alkaa virkavallan esiinmarssi. 

Alue suljetaan autoliikenteeltä, helikopterit omivat ilmatilan linnuilta. Poliisiveneet vahtivat merta eikä mikään silliä suurempi pääse lähellekään rantaa ilman hyvää syytä tai suomupeitettä.

Tarkka-ampujat kyttäävät rakennusten ikkunoita ja kattoterasseja liipasinherkkien asemiesten varalta. Hotelliin ei ole asiaa ilman ranteeseen sidottua tunnistinnauhaa. Juttelen hetken kaverini kanssa hotellin aulassa hieman syrjemmässä, kun jo muutaman minuutin kuluttua siviilivaatteisiin naamioitunut vartija käy vaivihkaa tarkistamassa ranteemme.

Koko kaupunki tuntuu muistavan Las Vegasin ampumistapauksen, eikä saman haluta toistuvan täällä. Olo on siis turvallinen, mutta väkisinkin sikiää ajatus asuttamani planeetan kummallisuudesta, kun musiikkifestareilla mukaan tarvitaan SWAT. 

Ensin tarkistetaan henkkarit ja lippu. Ranteeseen pujotetaan uusi nauha ja kehotetaan jatkamaan rappuja ylös. Portaiden yläpäässä varmistetaan, että nauha on kädessä ja tarkistetaan lippu. Viereisellä pöydällä odottaa hymyilevä virkailija sekä läpinäkyvään reppuun pakattu tervetuliaistilpehööri. Ranteeseen sidotaan jälleen uusi nauha, jossa lukee Heineken. 

Seuraavaksi meidät ohjataan itse sisäänkäynnille, jossa katsotaan, etten ole hukannut lippuani tällä seitsemän metrin matkalla, sekä lasketaan käsiin solmittujen värikkäiden narujen riittävä sekoitus. Lopuksi antaudun vielä vikkeläsormisen turvatarkastajan käsittelyyn, jossa siirrytään sortsin lahjetta ylös ilman lämpimiä alkupuheita.  

Olemme ajoissa paikalla, tilaa liikkumiseen vielä riittää. Basso kulkee kehon läpi kuin matalan taajuuden neutriino ja värisyttää sisälläni soidessaan maksaa, joka aavistelee pian joutuvansa ylitöihin. Löydänkin pian listalta helposti tilattavan tuotteen, joka todennäköisesti on äännettävissä myös myöhemmin yöllä vauhdin kasvaessa ja promillien kasaantuessa kielen alle. Vodkaspriten hinta tipin kanssa on 17 dollaria, kokoa mukilla virtsanäytekupin verran.   

Juhla-asuna niukka näyttäisi olevan eniten edustettuna, ainakin naisilla. Miesten muoti ei jäänyt mieleen. Kaikki eivät olleet jaksaneet käyttää edes sitä perinteistä nänninpeittoteippiä, vaan hölskyttelivät vastaan nisät vapaasti tytisten ja puhkoivat helteistä ilmaa vailla huolen häivää ja rusketusrajoja. Monen asusteen ainoa minimaalinen kangasosuus olisi saanut nepparihiirenkin tuntemaan itsensä ylipukeutuneeksi, ja sekin kaistale ohutta lankaa oli kiskaistu soppeen, johon edes Miamin kirkas aurinko ei yltänyt. 

Bayfront Parkin festarialuetta tamppaa kolmen päivän aikana yli 165 000 ihmistä, joten alkuillan illuusio vapaasta tilasta katoaa nopeammin kuin intiaanit Ylen käsittelyssä. Omaan henkilökohtaiseen tonttiin tottuneelle suomalaiselle äärimmäinen tiiviyden tuntu on uutta, tunnenkin itseni luumuksi rusinarasiassa. Päälavan edessä liikkuminen on mahdotonta, enkä välillä tiedä onko helteessä pintaan puskenut hiki omaani vai viereisen juhlijan. 

Kyllä nelikymppinenkin mänty vielä vitsaksi taipuu, jopa kolmena yönä peräkkäin. Lieneekö syynä sitten valo, lämpö vai muokatun Spriten vauhtia antavat ainesosat, mutta energiaa riitti jokaiseen iltaan. 

Ikävä kyllä laserien läpäistessä iltataivaan, Eric Prydz teki saman tärykalvoilleni. Taskuni olivat kyllä täynnä korvatulppia, mutta korvat puolisen metriä tulppia ylempänä. Vasta hotellihuoneen hiljaisuudessa huomaan, että kuuloluideni ympärille on käpertynyt pillillä varustautunut edustaja Floridan monimuotoisesta eläimistöstä.

Seuraavana aamuna kahvitellessani mielessä itää jo pieni huolen siemen, koska en edelleenkään kuule normaalisti. Aivan kuin pääni olisi paksua vettä täynnä olevassa kuplassa, jonka turpean äänettömyyden rikkoo vain säkkipillin ylä-ääniin pyrkivä otus. Hieman jännityksellä odotan vielä tälläkin hetkellä vinkunan loppumista, kovien äänien yhä vihloessa korvia.  

Krapula lähtee odottamalla, Kingistä pääsee eroon kanavaa vaihtamalla, mutta miten ihmeessä poistetaan ruotsalainen tiskijukka korvakäytävästä?