Vinous talttuu riittävällä määrällä rautaista levitysvoimaa. Helppoa ei tyttären oikomishoito kuitenkaan ollut. Usean vuoden kärsimysnäytelmään mahtuu kipua, verta ja revenneitä poskilihoja, mutta nyt hampaat istuvat suorassa kuin varusmiehet oppitunnilla.
Muistan oikein hyvin, kun ensimmäinen rivi rautanappeja asennettiin. Istuin tukena samassa huoneessa. Sitkeästi tyttö yritti hymyillä, mutta jännitys ja suru vääristivät ilmeen peloksi.
Oikomishoitaja esitteli katiskan ennen asentamista. Kauhuissani mietin miten tuon alunperin jalkaraudaksi suunnitellun kidutusvälineen saa ajettua heiveröisen tytön piskuiseen suuhun, ei tinttiin talipallo mahdu. Suuntasin katseeni tiukasti kännykän näyttöön, mutta kilinä ja nirske puskivat väkisinkin alastomiksi jääneisiin korviin.
Puhuminen oli vaikeaa, kun ässä lässähti metallin pintaan, ärrä suli källynpyöläksi. Suu valutti sylkeä, silmät kyyneleitä.
Muutama viikko sitten suu vapautui ja kielelle löytyi taas tilaa. Tyhjennysoperaation jälkeen onnesta loikkiva tyttö sulloi suunsa täyteen sitkeintä löytämäänsä toffeeta ja maiskutti niin että sylki meinasi jälleen suusta loppua.
Hymy oli kaunis, mutta tahmea.
Uskomattomat 20 yötä Italian matkaan. Sisko vinkkasi useampi kuukausi taaksepäin, että minun pitäisi opetella italiaa. Ahkerasti harjoittelemalla sanavarastoni onkin karttunut, enkä enää usko jääväni reissussa ilman jäätelöä.
Tuleva matka menee jo uniinkin, joissa yleensä väännän kieltä niin kierteelle, että tavallista pizzaa tilattuani eteeni kannetaan vain sirkkoja, sekä muuta ihmisen suuhun sopimatonta sohjoa. Taksimatkat päätyvät aina väärän kaupungin laitamille, Colosseum on kutistettu, merivesi mustaa kuin tuhkattu hiili.
No, all the same, Miettiset pakkaavat jo!
Suomen maaperässä kasvaa nyt sellaisia vieraslajeja, ettei kitkemiseen taida löytyä riittävän raavasta myrkkyä. Tällä kertaa turpeesta sikisi 18:n millin teräsputkella varustettu muovilapainen apila.
Jo syntyhetkellään oudosti ruostuneen rikkaviipperän juurella loisiva, selvästi veren imemiseen tottunut punkki keskeytti hetkiseksi uusien uhrien etsimisen ja pukelsi imukärsästään autotallissa oppineensa sanan, luottamus. Pelottavasti kukaan ei tiedä mitä tuo sana tässä yhteydessä tarkoittaa.
Voinen kuitenkin luottaa siihen, että 14:n sentin tuntipalkankorotukseni päätyy tämän painajaisten pajatyöntekijän pohjattomiin taskuihin, joista on suora jatkoyhteys Riku Aallon pankkitilille.
Riku, hävettääkö?
Ei.
Riittääkö?
Ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti