torstai 25. elokuuta 2022

Sanna Marin

Tanssi tyttö, tanssi! 

Tartu arkea niskasta, taita painolla tuhannen tuopin. Ykköstä ylle ja silkkiä alle. Kaulaan helyt ja kielevä artisti, kahden sormen vabbing.


Anna huoliesi irrota! 


Pilko stressi pieniksi paloiksi, kätke syvälle elokuun yöhön. Viina ne vie, toivo ettei sinua. 


Tanssi tyttö, tanssi! 


Käännä volumet kaakkoon, bassoa niin että takut aukeavat. Täytä itsesi Tuiskulla, muut naiset eivät ole siinä onnistuneet. 


Riisu estosi ja Sabinalta paita, kihnuta kuin kutiaisit. 


Olet kipinä tylsien nuotiossa, syty tähdeksi toisten someen. Loista ja pala, sammu muistoksi Seiskan kanteen. 


Unohda riutuva kansa, jonka leipäjonoja väistät. Katso toiseen suuntaan, siellä on bileet. Älä mieti karkaavia hintoja, hoitojonoja, velaksi elävää valtiota. Älä murehdi sähköä tai bensaa, älä autoja, jotka näillä vielä kulkevat, ystäväsi jauholla. 


Unohda itäraja ja kaukaiset haudat. Verinen mies, jota johtajaksi kutsuvat. Siellä se on vielä huomennakin, rauhan asialla, ruumiiden takana. Vaiennettujen maassa ääni kantaa kauas. 


Älä arkea harmittele. Oikea harmi on kuvaaja, vuotaja, pennitön paparazzi, joka ystäväksi tekeytyy, nauttii tuskastasi kuin paavi pienistä lapsista. 


Aamu saapuu vasta kun poljento on valmis. Muista silloin olla itsellesi hellä, media ei sitä ole. 


Velka on täällä vielä ensi vuonnakin, sinä ehkä et.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti