Rakkaalla lapsella on monta titteliä. Avustaja, ystävä, artisti, kylpylelu. Dannyn, 80, kävelykeppinä lööppeihin päätynyt Helmi Loukasmäki, 22, on lehtijuttujen mukaan näitä kaikkia. Tästä eteenpäin arvonimiin lisätään myös kämppäkaveri, sillä Danny ja Helmi ovat kopistelleet Hackmaninsa samaan aterinlaatikkoon.
Iso-D myöntää yhteisen pesän löytyneen Espoosta. Yksityiskohtiin menemättä Danny kertoo, että halusi vanhoille päivilleen kaksi tukikohtaa: toisen D-tuotannolle ja toisen H-hetkille.
”Kyllä Helmillekin on siellä oma työhuoneensa”, Danny jatkaa, ja kehuu samaan hengenvetoon vaihtavansa työhuoneen lakanat viikottain.
Kaikki tietävät mikä saa vanhan miehen kiinnostumaan nuoresta naisesta:
Sisintä värisyttävät silmät, jotka vielä katsovat tulevaisuuteen.
Kauniit kasvot, hiuksissa henkäys vaniljaa.
Kaulassa tuore pulssi, jonka huuletkin tuntevat.
Eloisa terhakkuus luonteessa ja lihan liikkeissä, nännit jotka suuntaavat kohti tähtiä.
Hymy, joka ei illan tullen hyydy yöpöydän vesilasiin.
Elämänilo, joka ei ole vielä maatunut epäonnistumisten, pettymysten ja kaatuneiden haaveiden joukkohautaan.
Mutta mikä saa juuri teini-iän Clearasil-vuosista selvinneen lukiolaisen innostumaan ikäihmisestä, joka elävästi muistaa kun poikain kanssa Salpalinjaa rakennettiin, miehestä, jonka kuvistyöt löytyvät Astuvansalmen kallioista? Vanhuksesta, jonka isovanhempien päiväkirjoissa kambrikauden räjähdys oli vain tavallista vilkkaampi tiistai?
Ehkä kiinnostus on puhtaasti lääketieteellistä, mahdollisesti jatko-opintoja ajatellen, laulu-uran vingahtaessa mollisävyiseksi.
Seniorin kanssa eläessä saa kuitenkin laajan otannan ihmiskehon mullistuksista lepotilan lähestyessä. Voi tutustua yllättäviin ääniin jälleen yhden elimen pettäessä. Nimetä aivastuksesta ilmestyviä tyriä ja sitä kautta yhdessä jännittää tulevaa flunssakautta. Aina voi sivellä ja harsottaa, läpsiä ekseemalta henki.
Jos alhaalta imee, onko se ylhäältä poissa?
Pahat kielet tietenkin juoruavat, että kyse on härskisti pakaraseteleistä ja taloudellisesta turvasta, nimestä testamentissa. Onhan Helmi jo avunantosopimuksen puitteissa edennyt lupaavalla artistin urallaan, joka taustanauhojen vain toimiessa jatkunee. Some pullistelee seuraajista ja kaupallisesta yhteistyöstä, tulevaisuus tuntuu turvatulta.
Yhteiskuvat kieltämättä näyttävät luonnottomilta. Aivan kuin savannin lahouttama puhveli yrittäisi astua gasellia, lievästi krapulainen hiisi olisi soluttautunut keijukaisten valtakuntaan.
Pariskunta itse ei ole myöntänyt mitään ystävyyttä merkittävämpää, mutta voisiko kyseessä olla oikeasti rakkaus? Kuulunko kaikesta itsekriittisyydestä huolimatta sittenkin vain siihen kateellisten tuomitsevaan joukkoon, joka yksinäisyyden sumentamilla silmillään näkee vain sopimuksen, diilin, jossa konttausasento avaa myös studioiden ovet?
Ehkä Danny on oikeasti korkkia myöten täynnä sellaista raakaa karismaa ja testosteronipuuroa, ettei kaltaisellani höttöpullalla voi olla sellaisesta aavistustakaan.
Kenties nuoret naiset ovat myös Dannyn pitkän iän ja pirteyden salaisuus. Ei tarvitse antaa mielen synkistyä ikuisen yön lähestyessä, kun on mahdollisuus maistaa jotakin juuri valossa syntynyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti