Toimin päivittäin muistisairaiden kanssa. Yleensä he ovat vanhempia ihmisiä, jotka suuren osan päivästä tuijottavat seinää, kuin sen läpi nähdäkseen.
Poimivat sitten jostakin tuntemattomasta tyhjyydestä äkillisiä kirkkauden hetkiä, joissa näyttäytyvät päästä pudonneet sukulaiset, aviopuolisot, suloiset nuoruuden vuodet. Yhtäkkiä silmät kirkastuvat, kuin kaihista eroon päässeenä. Hukkaan valuneet hetket kelautuvat taaksepäin, ja perhe on jälleen yhdessä kuin uudelleen yrittääkseen. Kunnes muutaman sekunnin kuluttua ajatukset palaavat tähän samaan vieraaseen aikaan ja paikkaan, jossa ei ole yhtäkään rakasta ihmistä jäljellä. Ikuisesti pieniksi lapsiksi tuomitut saapuvat pian vieraina aikuisina kylään.
Kaikesta huolimatta nämä raaimmassakin Alzheimerin tuhoamisvaiheessa riutuvat ihmiset muistavat paremmin kuin jälleen oikeudessa huume- ja rahanpesusyytöksiään unohteleva Sofia ”katiska” Belórf.
Onhan se tietysti ymmärrettävää. Valtakunnan ylintä johtoa myöten asioita unohdellaan silloin kun se sopii omiin tarkoituksiin tai kampanjointiin. ”En tunnista tuosta itseäni”-kommentit ovat hämmentävän yleisiä.
Silti Belórfin elämäntilanteen ja itsekriminointisuojan tahdissa passivoituva hippokampus kummastuttaa. Uudessa elämänkertakirjassaan, "Näin vaikutat vaikuttajalta", hän nimittäin tuntuu muistavan menneitä tapahtumia hämmästyttävällä tarkkuudella, ja poimii kirjansa sivuille lämpimiä muistoja varhaisesta lapsuudesta lähtien.
Pikkulasten viattomat kisailut kaverin isän ostamilla leluilla.
Jännittävä etsintäleikki Kymmenen viivaa laudalla.
Barbie, johon Belórf liimaili lisää muovia.
Kenin ensimmäinen luottokortti.
Naapurinpojan hiekkalaatikkoon pudottamat kolikot, ne likaiset rahat, jotka piti pestä.
Poikaystävän ensimmäinen työpaikka.
Ensisuudelma ja kolme maailman kauneinta sanaa: Minä rahoitan sinua.
Kaikki tämä on siis tallentunut Belórfin valikoivalle kovalevylle, mutta ei se kuuluisa pysähdys hautausmaalle, pyhä hetki, jolloin salkussa saapui tuore viikkoraha.
Oikeudessa äänitallenteelta kuunneltiin keskusteluja jämien rakentamisesta, yömyssyistä, pienen linjan ottamisesta vartin iloa varten, setelillä avustettuja nuuhkaisuja, harmittelua kalkin tukkeuttamasta nokasta.
Kokaiinia ei sanana mainittu kertaakaan, joten ehkä Belórfia todella syytetään aiheetta. Poliisin todisteet huumeidenkäytöstä sopivat kuitenkin ihan normiarkeenkin.
Kalkin tukkeuttama nokka viittaa ehkä vain jonkinlaiseen epäonnistumiseen siipikarjan ruokinnassa. Yömyssyt liittynevät univaatetukseen. Jämien rakentaminen kielii yltäkylläisestä Wolt-tilauksesta, nuuhkiminen voi olla vain tapa tutustua. Setelin pyytäminenkin kesken Sohvaperunoiden tulee joillekin ihan luonnostaan, niin paljon kuuluu rakkauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti