tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kangastuksia

Kaksi viikkoa uskoin, kolmannella vielä toivoin ja neljännellä luovutin. Kuukausi sitten lähetin Ketun eteenpäin kustantamoille. Muutaman viikon ajan jokainen puhelu tuntemattomasta numerosta sai veren kiehahtamaan, kunnes veri odotetusti hyytyi. 
Olen lueskellut esikoiskirjailijoiden haastatteluja, joissa toistuu aina sama kuvio. Parhaille soitettiin hyvinkin nopeasti, muut saivat myöhemmin hylkäyskirjeen postitse. On tullut aika myöntää, että kuulun kirjeporukkaan. Kettu ei vain ollut riittävän hyvä. 

Olen nyt vuoden haistellut tuulia, haronut sammalia ja miettinyt eläinten aivoituksia. Olen kulkenut eteenpäin pelkän vaiston varassa, yrittänyt nähdä vastarannalle, vuosien toiselle puolen ja ketun lailla toivonut osaavani pysähtyä perillä. Toivottavasti tämä ei ole perillä, sillä täällä ei ole mitään. 
Jotenkin tuntuu, että muutaman vuoden välein olen tässä samassa tilanteessa, kun joudun miettimään kaiken alusta. Alan jo hieman väsähtää.
Onko kyse sitten vain huonoista valinnoista? Päätänkö pieleen? Näenkö tulevaisuuden jotenkin kieroutuneesti, mahdollisuuksia siellä missä niitä ei oikeasti ole? Jahtaanko kangastuksia, vain väreitä hiekassa? 

Muutaman kerran olen ollut melkein perillä. Kaksi hyvää työpaikkaa, kaksi armotonta yhteistoimintamenettelyä. Vaikeahan niistä on itseään syyttää, otan kontolleni vain viimeisimmän. Olisiko vain pitänyt nöyrtyä ja alistua, kiertää ovelta ovelle myyntisalkku kourassa, toivoen ettei kukaan avaa?  
Ehkä kuitenkin on liian aikaista synkistyä, on liian varhaista sanoa, että tämäkin päätös oli väärä. Tässä iässä sitä tietysti toivoo, että asiat olisivat jo ratkenneet. Mieluiten jo silloin kauan sitten uravalintojen äärellä. 
Eilen jätin työhakemuksen mielenkiintoiseen paikkaan, toivottavasti lisää samanlaisia ilmaantuu. Pirkanmaan tilanne on kuitenkin äärimmäisen hankala, kun saman työpaikan kimppuun hyökkää muutama tuhat muutakin. 

Ehkä seuraavaksi ulkoistan päätöksentekoni. Jättäydyn omasta elämästäni ulkopuoliseksi ja annan jonkun viisaamman tehdä päätökset puolestani. Sitten vain heittäydyn kyytiin ja nautin hyvistä tuloksista. Katson kuinka palaset asettuvat kohdilleen, kuinka kangastus ei katoa.  


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti