Pimeys on mörköjen. Hämärä houkuttaa haltijoita lähemmäs, kun nurkkien pidentyneet varjot liukuvat lattialla valoa ahmien. Syksy onkin kummajaisten aikaa.
Saunan nurkassa rimpuilee melkein loppuun palaneen kynttilän epätoivoinen liekki, joka vimmatusti etsii steariinista viimeisiä polttoaineen jämiä. Kosteassa ilmassa tuoksuu terva ja Brionin mittatilauspuvun vettynyt kangas.
Joku on tuonut saunatontulle lasillisen raikasta vettä, vaikka nykyään tontut juovat muita kirkkaita. Hämärän pettämä silminnäkijä väittää myös nähneensä ihmisen kaltaisen hahmon livahtaneen nopeasti kiukaan taakse ja kilistäneen kiukkuisena myssynsä kelloja.
Minä en taruolentoihin usko. Lähtiessäni heitän vielä viimeisen kauhallisen kiukaalle, ja vaihdan tyhjinä kilisevät keskiolutpullot täysinäisiin. Nostan lattialle pudonneen kravatin talteen, ja jätän kansanedustajan nauttimaan löylyistä.
Lämpö viipyilee kesän rippeissä. Lähden iltavuoroon sortseissa ja sandaaleissa. Kotiin palatessa oloni on kuin Hothin aroilla, ja kun illan viileys nuolee jalkoja puhtaaksi huolella kerätystä rusketuksesta, kaipaan ylleni villavaa hupparia.
Lyhyestä lomasta huolimatta tämä kesä oli kuitenkin erityinen. Kerrankin suopeat tuulet kiepauttivat Suomeen kalpeita nahkoja armotta värjänneen kesäsään, joka jatkuessaan sai iltapäivälehtien toimittajat sivelemään sanakirjaansa. Helleinferno, käristyskupu, tappajahelle, helletti. Minäkin vaihdoin väritystäni kuin perusväreihin keskittyvä kameleontti, ja siirryin raa’asta palvattuun heti ensimmäisellä hiilloksella.
Testasin merta, järveä ja kevyesti kloorattua. Uin niin paljon, että aloin jo pelätä kalojen heristävän syyttäviä eviään kulttuurisesta omimisesta. Pääsin vihdoin näyttämään lapsillekin maailman muita kolkkia, ja mikäpäs sen parempi paikka aloittaa kuin maa, joka antoi meille kuuluisat keisarit, Colosseumin ja Benny Benassin.
Kaivoin pellosta hopeaa ja järvestä kalaa, nukuin huonosti hiestä märkänä ja kiiltäen kuin lakanaan liimattu silli, ja toivoin kesän jatkuvan ikuisesti.
Pimeä tuo peikot. Illat synkkenevät jo mustiksi öiksi, joiden kätköissä poistuneet piileskelevät. Isä onkin ilmestynyt jälleen uniini ja touhuaa kanssani niitä arkisia asioita, jotka joskus hyvin kauan sitten jäivät kesken. Sanaakaan emme yleensä vaihda, olemme vain vielä kerran yhdessä. Aikoinaan parhaat kaverit, nykyään elävä ja kuollut. Eihän sellainen liitto tietenkään pitkään toimi, kun toinen meistä herää aamuun ja tuntee painottomat unet liian raskaina ohimoillaan.
En voi vaikuttaa asiaan, ja vaikka joskus toivonkin unettomia unia, niin tuleepahan ainakin tavattua isää. Ikuisuus kun on pitkä aika olla näkemättä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että syksyllä teen töitä entistä enemmän. Vuoden jatkosopimus ja uudistettu seema tietävät puuhakkaita päiviä. Johtajat haluavatkin lisää kierroksia ja tehtaan piiput hehkuviksi, joten hiililapiolle riittää käyttöä.
Tylsän tahmeaa arkea yritän paeta kirjoihin, joita olen varannut lainastosta enemmän kuin ehdin lukea. Syksyn kirjasato alkaakin olla kypsä, ja vasuun on päätynyt monta makeaa uutuutta, mutta myös vanhoja tuttuja. Yksi odotetuimmista on tietysti Minna Rytisalo, jonka esikoisteos Lempi oli ylivoimaisen verbaalitaituruuden iloittelu, sanailotulituksen välkkyvin paukku. Uusi kirja tosin kertoo Minna Canthista, joten pelkään uutuuden sihahtavan pelkäksi papatiksi.
Hotakaisen uutuus oli pettymys, en vain ole riittävän kiinnostunut Räikkösestä. Antti Tuomaisen Pikku Siperialta odotan paljon. Mies joka kuoli oli kuitenkin yksi vuoden parhaista, kun taas Palm Beach Finland kurotti koura paksuna palmuihin, mutta hiipui heti tahmaisen katajan alaoksille.
Kesän alussa tein vielä viimeisen version ketusta, joka viime viikolla tulleen vastauksen perusteella ei edelleenkään ollut riittävän hyvä. Päätin siis tehdä Metsän kutsusta e-kirjan Books on Demandin avulla. Teksti on jo valmiina BoDin ohjelmassa, lasten kuvat valmistunevat parin viikon sisällä. Myyntiä tai lainauskertoja en odota, olkoon BoD vihdoin päätepisteeni lastenkirjojen osalta.
Lokakuussa teen lyhyen retken Amsterdamiin Johan Cruijff Arenalle. Siihen saakka toivon leutoja tuulia, loskattomia katuja ja unettomia öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti