Tuli, meni, on

Loma meni.

Arvoisan työnantajani määräämät pakkolomat puraisivat tilipussia ensimmäisen kerran muutama viikko sitten. Pontevaa voittoa osoittanut tuloslaskelma ei kuulemma riittänyt, joten laihuuteen syylliset työntekijät päätettiin marssittaa koteihinsa seuraamaan leskenlehtien kasvua. 

Loma on.

Lyhyen työjakson jälkeen nautin jälleen uudesta vapaasta. Kun lomautuksiin yhdistää jo ansaitut kesälomajaksot, niin kevät ja tuleva kesä näyttää tällä hetkellä oikein miellyttävältä.  

Ylimääräisten vapaiden ansiosta viimeinenkin banaanilaatikko on nyt purettu, jätesäkeistä löytyi vaatehuoneeni vähäinen sisältö ja ulkovaraston työkaluhyllytkin täytetty erilaisilla nirkistimillä. Asunto näyttää siis jo asumiskelpoiselta. 

Loma on tulossa. 

Varsinainen kesäloma alkaa juhannuksesta. Lomaa vauhditetaan vielä ylimääräisellä lomautusviikolla, joten kaikkien aikojen kesäloma on jo aivan nurkan ja Jäämereltä varmuudella saapuvan rintaman takana. 

Koira tuli. 

Smirreksi kutsuttu vauhtipallo on oppinut jo elämiseen vaadittavat perustaidot. Suulla tutustutaan kiviin, kukkiin ja kuoriaisiin sekä nipsitään varpaat pikkuruisille rei'ille. Myöhemmin, kun kaikki paitsi rahalla hankitut makupalat on nielaistu, lyhyen suolituksen päätteeksi lopputulema lirutetaan matoille ja laminaatin rakosiin. 

Motoriset taidot ovat vielä kenoon huovutetun karvanopan tasolla. Nopan kylkiin luontoäidin tökkäämät tikut toimivat vain ajoittain tassujen tavoin, joten keinahteleva kulku näyttää kuin lainelaudalla kävelisi. Samalla rypäleen kokoinen suu valuttaa nurmen ja kukkasten värikästä sekamelskaa, silmät pyörivät kuin teinillä tissibaarissa ja takapää haluaisi jo jatkaa matkaa kesken istumisen. Uni saattaa myös tulla täysin kesken liikesarjan, joten levolle käydään vaikka vuokko suussa. 

Kilot meni. 

Hieman yli vuosi sitten päätin lopettaa pullistelun. Vehnän, sokerin ja rasvan hedelmällisestä liitosta kehittynyt vatsakumpu ympärysihroineen pieneni niin, että puntarista puuttuu nyt yli 40kg. Joskus menneestä on vaikea luopua, mutta ihraa ei ole vielä tullut ikävä.  

Lääkärikin innostui muodonmuutoksestani ja kesken kolesteroliylistyksen päätti napata pilkkeen silmäkulmaansa. Kuulemma miehellä laihtuminen näkyy myös alakerrassa siten, että jokaista hukattua kymppikiloa kohden aisa pitenee yhdellä sentillä. Voiko työterveyslääkäriä reklamoida?

Jotakin on tulossa. 

Tällä hetkellä tiedän tulevaisuudesta vain sen, että juhannuksena mökillä sataa. Asuntoni kaipaa mattoja, tauluja, torkkupeiton sekä lasteni tuomaa ääntä ja elämää. Ehkä sitä sitten ajan kanssa oppii kutsumaan myös kodiksi. 

Muuton yhteydessä hävitin vaatekaapistani jokaisen teltan ja toripeiton, joita vielä hetki sitten kutsuin paidoiksi. Jäljelle jäi kasa nukkaisia sukkia sekä lähinnä Obelixille sopivia kalsareita. Lääkärin lupaus lisäsenteistä mielessäni päätin toiveikkaana uusia ensimmäisenä alusvaatteet. Kalsarit kokoa S, sepalus XL.