keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Työtön

Ei lämpö rakeeseen mahdu. Television ilmastoarvuuttelija oli ilmeisesti kopannut kainaloonsa loppuunlivotun sammakon, sillä luvattu käristys muuttui äkisti liiankin vaaleapaahtoiseksi. Suomalaiseen makuun hyytynyt keli tirskui niskaamme vetenä, rakeina ja vilustuneina muistoina heinäkuisista päivistä.  

Ilmeisesti muiden kaupunkilaisten ja kansainvälisten vieraiden mielestä kesä oli jo ohi. Hämeenpuiston ruokakojuilla käyskenteli vain hyppysellinen ihmisiä, joiden nenät kävivät enemmän kuin suut. 
Yksi syy pieniruokaisuuteen saattoi olla se, että suolainen lätty maksoi 14 euroa, vaikka letussa oli vähemmän rojua kuin Loirin laminaatilla. Kunnon jäätelöäkin olisi tehnyt mieli, mutta huura kihersi jo paidan alla. Hieman jäi mietityttämään mässäilyfiestan ajankohta. Miltä paikalla olisikaan näyttänyt loma-aikaan. Lasten kanssa totesimme kesän päättyneen tähän viimeiseen tapahtumaan

Nyt on aikaa vaikka tyhjyyteen katsoisi. Viimeinen tynkäyövuoroni kului lähinnä ihmettelyssä, että siinäkö se kaksi vuotta sitten tosiaan vierähti. 
Ei kätellyt pomo, ei kiittänyt kelloin eikä kultaisin helyin. Eivät soineet torvet eikä ylevät huudot, ei soitettu perään että hyvin teit, ota osake.
Kamat kaapista, halaukset ja heipat, nähdään eli ei, ja sysimustan yön läpi kotiin. Mitä jäi käteen, kun tyhjiltä näyttävät?

No, yhdessä työhaastattelun tapaisessa jo käväisin, mutta ilmeisesti käväisyksi jäi. Loppuvuosi siis kulunee kirjainten parissa, on tullut aika katsoa osaanko sittenkään kirjoittaa. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti