Muistan hyvin nuoruuden haaveeni, tiesinhän täsmälleen mitä halusin tehdä aikuisena. Toki mukaan mahtui perinteiset toiveammatitkin, itse halusin olla ainakin kirjastoauton kuljettaja tai kylpylän saunamestari, mutta se oikea liittyi tarinoiden keksimiseen ja kirjoittamiseen. Halusin yhdistää Enid Blytonin ja Karl Mayn, lapsuuteni sankarit.
Hukkasin sen kuitenkin. Haave jäi arjen alle ja lopulta päälle kertyi aikuisen ihmisen huolet rahasta ja työttömyydestä sekä lamauttavan paksu nippu laskuja. Ajauduin kuin väärän raiteen veturi, jonka ohjakset ovat jollakin muulla.
Jossakin vaiheessa raiteet aina loppuvat ja edessä on pakkopysähdys. Itse pysähdyin, kun isäni kuoli. Toisen lopun näkeminen sai minut miettimään omaa alkuani ja arkku palautti mieleen muistoja, joiden en tiennyt olevan edes olemassa. Ajautuiko isä, kunnes aika loppui?
Haluan tehdä jotakin muuta, kuin vain ajautua oman tieni päähän. Tämä olkoon harjoituspäiväkirjani, satunnaisten sanojeni alusta ja ensimmäistä kertaa itse päättämäni raide. Päätepistettä en vielä näe, enkä tiedä onko perillä mitään. Saan kuitenkin kerrankin valita itse, valita ehkä jopa oikein ja tehdä hetken sitä mitä haluan
Minä haluan kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti