Luku on kaikille sama. Reilu, mutta tappava. Se kertoo haaveilun ja todellisuuden välisen suhteen, ainakin WSOY:llä. Tuhannesta heille lähetetystä käsikirjoituksesta päätyy kirjaksi muutama. Eräällä toisella kustantajalla suhde on yksi sadasta. Olen aina vihannut numeroita.
Olen saanut kannustusta ja hyviä ohjeita olla katselematta numeroita, keskittymään vain sanoihin. Helpompi sanoa kuin toteuttaa, kun nuo hiivatun numerot määräävät sanojeni tulevaisuuden.
Olen toki tiennyt yritykseni vaikeuden aivan alusta lähtien, eli yllättämään tilastot eivät päässeet. Tähän saakka asia on kuitenkin ollut helppo sulkea taka-alalle ja oikeasti keskittyä niihin sanoihin. Nyt sanani ovat jo seitsemällä eri kustantamolla. Minulle jäi numerot, emmekä me pidä toisistamme.
On vielä liian aikaista sanoa menikö vuosi hukkaan. Blogia on ollut hauska kirjoittaa, vaikka lukijoitani ovat yksi ystävä ja muutama sukulainen. Teksteistä kuitenkin näkee, että olen kehittynyt kirjoittajana, mutta mihin se sitten johtaa. Rahaa ei tässä vaiheessa edelleenkään tule, mutta onko sellainen rahavaihe edes tulossa? Enkä tarkoita nyt mitään Hotakais-tienestejä. Pienetkin onnistumiset kelpuutetaan. Jotakin konkreettista, joka ehkä johdattaisi ulos sumoilijan alta raikkaampaan ilmaan.
Vuosi meni nopeasti. Mitähän nyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti