Vaalivalitus

Naamat hymyilevät ja suut lirputtavat lupauksia. Ei naamoissa mitään vikaa ole. Posket ja kaikki ovat aivan paikoillaan, otsassa vallaton ryppy. Kokonainen rivi ystävällisiä kasvoja, joista jokainen vannoo ja vakuuttaa. Pian huono jää taakse ja hyvä nousee esiin, tuore nurmi kätkee koiranpaskat. Olen varmaankin viallinen, kun en usko.

Sakarin naama haluaisi muusikoille soittotiloja. Riitta kertoo, että saimme itsenäisen suomen rukouksen avulla. Ari toteaa, että ketään ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle.
Tarkemmin puolueiden vaaliteemoihin pureutumalla kaikki näyttää oikein hyvältä, eikä tunnu olevan väliä ketä äänestän. Kohta meillä on parempi huominen ja rakennamme yhdessä tulevaisuutta ja hyvinvointia jokaiselle ihmiselle. Lapsemme oppivat hypotenuusan salat homeettomissa kouluissa, aikuisilla riittää palkkatöitä ja vanhukset syövät monipuolisesti. Asumisen kustannukset laskevat, jokainen on tärkeä ja pitopohjasukset toimivat jopa rahkasammaleessa.

Miksen minä sitten usko? Kaikki tuntuu vain jotenkin liiankin tutulta. Tunne on voimakas, kuin palturipuheen déjà vu, luikurinlaskun entiselämys.
Muutama vuosi sitten äänestin monen muun suomalaisen tavoin muutoksen puolesta ja muutos meille luvattiin. Mitenkäs sitten kävikään. Äänestystuloksesta huolimatta vallan tuntuivat jakavan samat kasvot, joiden mainostettiin kärsineen karvaan vaalitappion. Jotenkin ne sinne hivuttautuivat, vaikka kansa äänesti pois. Olo oli huijattu. Mitä virkaa äänestämisellä on?

Mihin minä sitten uskon?
Uskon, että jatkossakin köyhä pysyy kyykyssään, ettei häiritsisi parempiensa järvimaisemaa. Vanhusten pakasteherneet tilsataan, vihreä muussi leviää laajemmalle ja täyttää pienennetyt lautaset.
Työttömät lähetetään metsään kuusia laskemaan, kuukkelista lisäpiste. Palkaton työkokeilu kannustaa ja pisteitä jaetaankin ennätysmäärä. Tuloksista kootaan työryhmä, joka kuudennen La Tâche 2009 - pullollisen jälkeenkin on kahtiajakoinen. Raporttiin kirjataan, että kuukkeli on yllättävänkin elinvoimainen laji, mutta toisaalta osa työryhmästä pelkää entisten koneenhoitajien laskeneen saman linnun aina kahdesti. Pisteiden keruun todetaan vääristävän tuloksia, joten niistä luovutaan. Myöhemmin karenssi todetaankin riittäväksi kannustimeksi.

Suomalaisten todetaan kaikesta kurituksesta huolimatta autoilevan edelleen liikaa, joten pakokaasulainsäädäntöelin määrää auton omistamiselle uuden kompensaatioveron tasapainottamaan USA:n ja Kiinan kasvihuonekaasupäästöjä. Päätös on jälleen onnistunut. Päättäjien taksimatkat työpaikalle sujuvat ruuhkattomilla kaduilla ja vapaassa tilassa on jotenkin helpompi hengittää. Kuljetusyrittäjät ajautuvat hankaluuksiin, mutta toisaalta nyt myös Uudenmaan maakunnassa saadaan pian tarkkoja kuukkelilukemia.

Sähkön hintaa korotetaan ja siirtomaksut kolminkertaistetaan. Korotukset siirretään täysmääräisinä myös sähkötupakoihin. Sähkönkäyttökomitea toteaa raportissaan sähkötupakat pieniksi pakoputkiksi, joten kompensaatioveroa sovelletaan jatkossa myös kaikkeen tupakointiin.

Verolle määrätään värikkäät esineet, lyömäsoittimet sekä etelään antavat pihat. Postin jäljelle jäänyt henkilökunta etsii hukkaamiaan kirjeitä iltaisin, kuusikkoon kadonneita työttömiä päivisin.
Sanasta yhteistoimintamenettely poistetaan tarpeeton alku. Toimintamenettely on tehokkaampaa, kun taakaksi muodostuneesta työvoimasta pitää päästä eroon. Onnistuneesta tehostuksesta maksetaan johdolle runsas palkkio.
Hallitus korvaa sanan köyhä sanalla epäonnistunut. Köyhää on vaikea verottaa, mutta epäonnistuneella saattaa vielä olla omaisuutta jäljellä.

Veli-Matti Mattila, Björn Wahlroos ja Juha Sipilä yhdistävät osaamisensa pitkälle kesäyöhön jatkuvassa neuvottelussa. Keskustelu käydään hyvässä hengessä ja lopulta vasta iltauutisten aikaan aivoriihi kipinöi ratkaisunsa.
Media kutsutaan paikalle. Wahlroos käskee kyläläisiä kiillottamaan punakaulagasellin esinahasta valmistetut kenkänsä. Mattila kysyy kameramiehen palkkaa ja toteaa tämän 10-15 prosenttia liian korkeaksi. Sipilä päättää asettaa mikrofonit verolle.
Paikalle lennätetty Polmard Eleveur Boucher - lihakaupan delegaatiopalkkio saatiin melkein pidettyä alle ehdottomana rajana mietityn 40 000 euron. Raha päätetään nipistää koulutuksesta.
Sipilä puhuu lyhyesti, ajatus on kirkas ja tulos selkeä. Syyllinen kaikelle on keskituloinen palkansaaja.

No niin. Ehkä olen taas liiankin negatiivinen. En vain näe jatkuvissa irtisanomisuutisissa ja kiristyvässä rankaisupolitiikassa hyviä puolia. Jotenkin tuntuu, että kauniista sanoista huolimatta se syyllinen löydetään aina niistä jo kyykytetyistä epäonnistujista.
Kikkailemalla työllisyystilastot ehkä paranevat, mutta ei se koiranpaska piilottamalla poistu. Hetken se pysyy piilossaan vaalimainosten varjossa ja koteloituu kasvokuvien taakse vihertyvään nurmikkoon. Siellä se odottaa huoletonta astujaa ja Conversen sopivansyviä uria.
   
Eilen piilotettu onkin taas huomisen ongelma.