Uusia tuulia

Kuulen sen jo tuulessa. Tunnen lähestymisen lämpönä poskillani, mullan tuoksuna pellon reunassa. Rännit rummuttavat sen kunniaksi. Syksyllä jäätynyt puro pääsi viimeinkin jatkamaan keskeytynyttä matkaansa. Seison takapihalla auringossa ja kuulen kevättä soivan solinan.
Olen ehkä taas liian aikaisessa. Pettymys voi odottaa jo seuraavassa sadepilvessä ja pyryttää talven takaisin. Innostusta on vain jo vaikea hillitä ja mahdotonta sammuttaa. Voitin lopulta muhjun, aurinko nousi ja tuuli kuiskasi keväästä.

Tyttären kolme päivää sitten askartelema lumiukko on kokenut kovia. Suojakeli lyyhisti ryhdin, pudotti tikkukäteen huolella asetellun harjan ja sulatti naaman kiviset silmät ja porkkanaisen nenän irvokkaaseen asentoon. Nimesin ukon Tothiksi. Aivan kuin raukka olisi aamun viimeisillä pakkasilla kurkistanut Liitonarkkiin

En osaa kirjoittaa puolihuolimattomasti, toinen silmä Netflixissä. Minun on aina uppouduttava tarinaan kokonaan, mikä joskus tuntuu vaikealta. Arki ei kuitenkaan seuraa mukana, joten kaikki muu tuntuu aina jäävän huomiotta. Sekoan päivissä ja hukkaan tunteja luomassani toisessa maailmassa. Nukahdan eläinten ongelmia ratkoessani, vaikka omatkin kaipaisivat apua.

Kuluneen viikon olenkin taas istunut metsässä keittiössä. Aamusta iltaan, niin kuin lukemattomia kertoja viimeisen vuoden aikana. Kirjoitin ketun elämään kaivatun pohjustuksen, tuhosin kömpelöitä lauseita ja loin parempia. Ujutin sekaan uusia ideoita, lisäsin vielä hippusen fantasiaa ja vaihdoin pilkkuja pisteisiin. Tarina tuntuu tiivistyneen, mutta on samalla saanut lisää syvyyttä.
Kuljin jälleen ensimmäiseltä sivulta viimeiselle suosikkieläinteni mukana. Nauroin mäyrän muistiongelmille, autoin rusakkoa haukivaiheesta seuraavaan ja ihmettelin Sudensurman viisautta. Kahlasin läpi niittyjen ja etsin jotakin, jonka kuulin tuulessa. Lopulta laskin ketun vapaaksi Suuren sinisen rantaan, tähtien alle. Nyt se pärjää jo ilman minua, se on perillä.

Ensi viikolla koittaa vihdoin päivä, jota olen odottanut, jännittänyt ja pelännytkin. Kirjoitan hakukenttään sanan kirjakustantamot, tarjoan tarinaani ammattilaisille ja jään odottamaan ihmettä.
En tiedä mitä kevät minulle tuo, vai tuoko mitään. Tunnen kuitenkin, että ratkaisu on jo lähellä. Kuulen sen.