tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kömpelö käsipeluri

Katu täyttyy askelista, kesäloma on juhlimista. Kesähäitä ei ole tälle vuodelle tiedossa, mutta luvassa on ainakin muutama isompi vanhenemistapahtuma sekä yhdet rippijuhlat. 

Saimme kutsun rippijuhliin, joten minäkin olin pakotettu etsimään sukat samalta värikartalta. Päivä oli aurinkoinen ja kepein mielin liityimme muun juhlayleisön joukkoon. Hetken ihmettelimme ventovieraiden ihmisten määrää, mutta päättelimme kyseessä olevan naimaluvan saaneen sankarin kaukaiset sukulaiset. Pian marssimme jo hilpeän letkan mukana sisätiloihin, ilahduimme pöydän päässä olevasta akvaariosta, jumitimme itsemme kiekkokalojen kupeeseen ja jäimme odottamaan tarjoilua.
Syy tuntemattomien ihmisten runsaaseen esiintymiseen ei tällä kertaa ollut kirvan kokoisessa kasvomuistissani. Samassa rakennuksessa on nimittäin tilat useammankin juhlatilaisuuden samanaikaiseen järjestämiseen ja mehän olimme tietenkin aistimet sumeina marssineet väärän juhlakalun kukitukseen. 
Juustokakun sijaan saimme vain naheita katseita ja huonosti piilotettua kummastelua. Lopulta eräs rouva kysäisi ystävällisesti kenen juhlissa yritimme olla, eikä antamamme nimi tietenkään täsmännyt kyseisessä huoneessa juhlitun nuorukaisen kanssa. Onnea Aleksi, kuka sitten olitkaan! 

Tuttuja kasvoja löydettyämme bileetkin paranivat, vaikka nimet pysyivätkin edelleen pimeän puolella. Haistoin kuitenkin tuoreen kahvin ja kakkumansikat, joten liiaksi en huolestunut.
En tiedä miksi olen harjoittelusta huolimatta kelvoton kättelijä. Suureksi harmikseni kättelimeni osumatarkkuus muistuttaa nimittäin olmien parittelua. Välillä lähestyn kohdetta liian hitaasti, jolloin vastapuoli puristautuu jo rystysiini. Toisinaan kohteeseen osuu vain peukalo, kun laskeudun telineeseen liian sivusta. 
Vastaiskun tekeminen toimii haukien kanssa, mutta toisen kämmenessä rimpuilu on vain suunnattoman noloa ja nolostumisesta taas on lyhyt sytytyslanka punastumiseen. Omaa punaansa ei voi nähdä, vaikka sen kirpeä jyske poskipäissä tuntuukin. Eräissäkin juhlissa tiesin näkemättä poskieni värin kiihtyvän roosasta rubiiniin, kun käsille menneen kättelyn jälkihiessä onnistuin esittelemään itseni omaksi siskokseni. 

Tällä kertaa päätinkin jysäyttää lapaseni vastapuolen tumppuun riittävällä voimalla. Ehkä kyse kuitenkin on sormiloukun ajoituksesta kuin voimakkuudesta, koska tassuuni tuntui tarttuvan enemmän rannekoruja kuin sormuksia. Eräänkin vanhan rouvan kohdalla etsivä kourani oli jo perillä, kun hitaampaan lähestymiseen tottunut mummo vasta lähetti omia luitaan liikkeelle. Käsien tunnustelu käytiinkin rouvan kyljessä, Jutin sanastolla taisin osua suoraan ylämummoon. 

Myöhemmin kesällä on tiedossa kaverin 40-vuotisjuhlat. Yleinen tapa on tietenkin suoda päivänsankarille iloiset onnentoivotukset, vaikka tuossa iässä sopivampaa olisivat ehkä pää osaaottavasti kenossa annetut pahoittelut. Itse olen onneksi vasta hieman hapettunut, täysin alkuperäisosista kasattu 39-vuotias pienten lihasten kimppu, joten minun on vaikea kuvitella sitä tunteiden tuulimyllyä, jossa 40-vuotiaan on juhlavuotenaan pyörittävä. 

Seuraavaksi vuorossa on kuitenkin kaikkien kesäjuhlien vehreä ykkönen, juhannus. Pidämme ensin sadetta kaupungissa ja suuntaamme saaren suloiseen suviyöhön torstaina. Vaikein juhannustaika lienee taas tänäkin vuonna kokon sytytys märällä puutavaralla, kun nuotio sihisee ja porisee kuin käärmeet keitinvedessä. 
Tällä kertaa saaressa riittääkin ruuhkaa, kun osallistujalistamme on paksu kuin persujen aikaisempi jäsenkirja. Mikäli kylmä säärintama vain ei aiheuta viime hetken perumisia, värjöttelee kalliolla muutaman päivän päästä ennätysyleisö. 
Pieniä merkkejä yhteishengen rakoilusta roikkuu kyllä jo kosteassa ilmassa, kun siskoni perhe väläyttelee vetäytymisen mahdollisuutta. Ilmeisesti vesisateessa kyyristely ei innosta kaikkia. Karkurit pelkäävätkin olevansa kaksiasteisen kallioistumisen sininen tulevaisuus ja suunnittelevat mukavampaa juhlapäivää jossakin kuivassa ja lämpimässä. 

Täytyy vain ajatella positiivisesti ja siinähän minä olen mestari, vastoinkäymisten valontuoja. Tänä vuonna kokkoa saa polttaa turvallisesti, kun heinällä on lammikon leimahduspiste ja suurin vaara nurmella liikkuessa lieneekin liukastuminen. Hyttysten siivet tulvivat vikailmoituksia eikä imukärsässä lorise kuin vesi. 
Järvi on sateella pehmeän kaunis, luonto hiljaa kuin päiväunilla. Grillata voi myös kuistin nurkassa ilman pelkoa marinadien vettymisestä. Takkatuli kuivattaa kastuneet vaatteet ja elvyttää kohmeisen mielen, löyly laskeutuu selkään tasaisesti halaamalla. 

Juhannus nautitaan saaressa, tulee se sitten millaisena tahansa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti