Jalat ovat kiinni mustassa, tahmeassa tervassa, enkä pääse irti. Yritän nostaa jalkojani, kävellä pois, mutta olen liian tiukassa otteessa. En huomannut sitä ajoissa, silloin kuin pystyin vielä liikkumaan ja lähestyvä sumu näytti olevan vielä turvallisen kaukana. Nyt musta liima on noussut polviin saakka, kiskoen yhä syvemmälle, myrkyttäen jo ajatuksia. Ympärilläni on tyhjää, sankassa sumussa en saa tartuttua mihinkään, eikä kukaan kiskaise minua pois tervahaudasta. Yritän pysyä pystyssä, mutta jokin sumussa yllyttää minua kaatumaan. Jos kaadun, huomaako kukaan minun puuttuvan?
Kulunut viikko on ollut hankala, kuin seisoisi itsesyytösten tervassa. Väkisinkin mietin, onko tässä mitään järkeä. Muut ympärilläni lähtevät töihinsä elättääkseen itsensä, perheensä. He odottavat innolla kesälomaa ja valittavat ansaitusti raskaista päivistään. Nolottaa, enkä kehtaa kertoa mitä minä teen. Minä istun milloin missäkin ja kirjoitan kirjaa, jota tuskin kukaan tulee lukemaan. Täytän tuottamattoman päiväni etsimällä tietoa asioista, joista ei ole oikean arjen kanssa mitään todellista hyötyä. Kuin omat ongelmani olisivat tekaistuja, vailla oikeaa merkitystä. Kaikki tämä turha vaivannäkö, rahahuolet ja pelko tulevaisuudesta, joka on peittymässä sumuun
Tiesin toki alusta lähtien, että helppoa tämä ei tule olemaan. Nyt, mielen heikolla hetkellä, iskut sumun keskeltä tuntuvat lamauttavilta, enkä pysty niitä torjumaan. Rahaa ei tule mistään, koska virkamies lähetti karenssikirjeen työttömyyskorvauksesta. No, ansaittu karenssihan tämä tietysti on, Suomessa ei työpaikalta ilman rankaisua lähdetä, vaikka kuinka huonosti asiat olisivat. Olen vastuussa omista valinnoistani, mutta silti hentoisen naiivi ääni päässäni toivoi, että näissä päätöksissä voisi käyttää harkintaa. Vanha sanontani pessimistin pettymyksistä ei näköjään pitänyt paikkaansa.
Sumussa on aukko. Näen sen aina silloin tällöin, kun oikein yritän. Tarvitsisin vain jotakin kovaa jalkojeni alle, jotakin mistä ponnistaa, mutta seison tyhjän päällä. Toivottavasti löydän jalansijani, en ole valmis kaatumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti