keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Televisiota turhantarkalle

En minä ole nirso enkä varmastikaan edes kranttu, vaikka minua noilla sanoilla taas härnättiin. Satuin vain väärällä hetkellä mainitsemaan, että televisiossa ei tule yhtäkään laadukasta tai edes mielenkiintoista ohjelmaa. Ilmeisesti onnistuin sohaisemaan kriittisen mielipiteeni kesken kaverini suosikkiohjelmaa, koska sain vastaukseksi nuo hienot sanat suoraan sivistyssanakirjasta.
Päätin testata asiaa laajemmalla otannalla ja annoin muidenkin kuulla arvioni televisiotarjonnasta. "Turhantarkka, ronkeli ja ylivalikoiva." Välillä tuntui, kuin olisin hyökännyt henkilökohtaisesti tietystä ohjelmasta pitävää kohtaan, niin sähähteleviä olivat vastaukset. "Mahdoton miellyttää, ennakkoluuloinen, minusta tämä on kyllä oikein hyvä, ethän sinä pidä mistään."

En varmasti ole ennakkoluuloinen, korkeintaan varautunut niin kuin protoni, eikä sitä kukaan arvostele. Samojen kommenttien toistuessa päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja testata kummassa on vika, minussa vai ohjelmatarjonnassa, ja ennakkoluulottomasti antautua raakaan kenttäkokeeseen suosikkiohjelmien kanssa.

Likka katsoo suomalaista Talenttia, joten niin sitten minäkin.
Mies heittelee keiloja ilmaan ja painovoima palauttaa ne takaisin. Se on aivan sama mitä sinne ilmaan viskot, kaikki on kyllä jo nähty. Pelkään, että lopuksi mies alkaa niellä miekkoja tai polkea yksipyöräisellä.
Nainen kertoo vitsejä haukkumalla itseään. En ymmärrä mitä sillä haetaan, nauruja varmaankin, mutta mieli tekee vain halata, että tulehan pois ennen kuin edes aloitat niitä ylivedettyjä panovitsejä.
Muutama huonohko laulaja, tanssija. Miehiä naisten vaatteissa, tuulikone hiuksissa ja Celine Dion äänihuulissa. Luovutan lopulta, kun Sillanpää sanoo kahdeksatta kertaa ihana.

Yritän jälleen Salkkareita. En tunne hahmoja enkä tiedä juonta, mutta ihmettelen suuresti teennäistä puhetapaa, eihän kukaan puhu oikeasti noin. Välillä tuntuu kuin olisin lasten näytelmässä. Niissä sentään kuitenkin on tunnelmaa, vaikka selvästi harjoitellusti puhuvatkin. Lapsille se sallittakoon, aikuisille suunnatussa töllöohjelmassa se on vain noloa.

Sisustusohjelmissa häiritsee taas liiallinen ihanuus. Sohva on ihana ja siihen on soviteltu sata vieläkin ihanampaa tyynyä, jotka estävät istumisen. Ai kun tämä eteinen on ihana ja siinähän roikkuu ne kuupatkin sieltä navetasta ja venevajan vino hirsi. Lastenlapset voivat istua kesällä tuolla ja ihastella karhennettujen koristeikkunoidemme vaaleita värisävyjä, kunhan eivät vain juokse rantaan, missä isoisä katsoo järvelle ja ihmettelee miksi ei saanut venettä, mutta lyhtykujan sai ja siihen puolipyöreät kivet.

Sana "Silkkitie" ohjelman nimessä kuulostaa lupaavalta, mutta dokkari on pilattu juontajalla, jolla on ikuinen hiki, päässä pipo ja kasvojen uurteissa vodka.

Kokkausohjelmia ei ole vaikea löytää, vaan välttää. Lähikuvaa, kun sipuli freesaantuu ja pihvistä paistetaan pinnat kiinni. Hyppysellinen suolaa ja pippuria ja loraus oliiviöljyä ja sitten sama kaikilla kanavilla. Sikke, Sukula ja Chafak. Yhtä jaksaa katsella, mutta ketään ei kuunnella.

Ohitan Vain elämää kokonaan, koska uusimman itkijän voi katsoa seuraavana päivänä lehtien etusivuilta.

Maisalle ja Nikolle annan lyhyen mahdollisuuden juosta mereen, mutta eihän se merikään niitä halunnut.

Eräässä ohjelmassa etsittiin kummituksia ja hengestä saatiinkin varma havainto, kun rotta juoksi huoneen päästä toiseen. Kummitusohjelmia löytyikin yllättäen iso liuta. Harmillisesti kameraan nämä räyhääjät eivät tallentuneet, mutta silti niitä siellä kuljeskeli, koska kyllä vanhan talon narahduskin voi sellainen olla.

Rakkauttakin voi televisiosta etsiä, ilmeisesti. Silmien päälle huivi ja huulet tötterölle, hyvällä onnella löydät syljestä sielunkumppanin.

Siirryn urheiluun, joka on näköjään nykyään tekninen suoritus. Mies tahtoo laihduttaa. Lihava kytketään tietokoneeseen ja laitetaan juoksemaan. Tietokone sanoo, että lihava hengästyy väärin ja sydän sykkii laitteelle epämieluisaan tahtiin. Mies vaihtaa heilurilaitteeseen, jossa hiihdetään ja juostaan samanaikaisesti. Mies heiluroi väärin. Hiki kyllä tulee, mutta laite sanoo sen tulleen virheellisesti. Juokse nyt hyvä mies niin, että laite ei piippaa. Mitä se tuollainen on, että vaan mennään ja puuskutetaan ja yritetään sulattaa pulla kyljestä ilman antureita. Käsi koukumpaan metsäläinen niin hikoat oikeista rauhasista.

Formulat jatkavat näköjään siitä, mihin ne aikoinaan Häkkisen jälkeen jätin. Mikähän rengas siellä nyt on menossa ja mikä tulossa ja koska se kaikki maaginen tapahtuu, kun niitä vaihdellaan. Jollakin se startti on aina likaiselta puolelta rataa ja kohta se varmaan vaan sutii kun muut jo menevät, mutta ehkäpä se on erilaisella taktiikalla liikkeellä ja sitähän nyt jännätään tulevilla kierroksilla, että onkohan.

Jethrosta en tykkää, Katajaan olen kyllästynyt, Arman on rasittava, Pekka Pouta sihisee. Miljonäärivisassa ei kai ole mitään suurta vikaa, mutta se ei vain kiinnosta.

Luonto-ohjelmistakin jotkut ovat valittaneet, kun niissä paritellaan, mutta itse näin enemmän kiimaisia nisäkkäitä rannoilla, kartanoissa ja paratiisisaarilla. Näille ryhmille kun annettiin pullo viiniä ja lupaus kameroista niin lihat löysivät toisensa.

Täytynee seuraavilla viikoilla keskittyä hyviin ohjelmiin, joutunen vain kaivamaan niitä maksukanavien puolelta. Tuloksista voisi hätäisesti tulkittuna saada kuvan, että olen haukkumanimeni ansainnut. En silti suostu lopputulosta nielemään, vaikka Paratiisihotellin neiti niin tekikin.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti