Viimeiseen yövuoroon ajaessani tuuli repi sateen jälkeiset pilvet riekaleiksi ja levitti ne taivaalle punaisiksi kaistaleiksi. Joskus keskiyön jälkeen kurkistin uudelleen ulos ja pidin taukoni tehtaan takapihalla. Laskevan auringon värjäämä punainen suttu oli poissa. Tilalle oli ilmestynyt liki täysinäinen kuu, seuranaan joukko tähtiä. Otavaa en enää löytänyt, joten hymähdin itselleni, hörppäsin viimeiset kahvit termosmukistani ja palasin töihin.
Vaihdoin viikolla vielä muutaman sanasen Otavan kustannustoimittajan kanssa, joka kauniisti kehui tapaani ja taitoani kirjoittaa ja kyseli mahdollisia uusia ideoitani. Suru ehti pahastella puserossa koko viikon, kunnes tuon viestittelyn jälkeen kiskaisin syvään painuneen hupun silmiltäni ja ymmärsin vaihtaa paitaa.
Ei kai se Kettu aivan kapinen ollut. Kerronnan rytmin tiivistys ja lisävauhti, niitä kaivattiin. Tietyt ongelmakohdat tunnistin toki itsekin, mutta jotenkin toivoin saavani ne näin vasta-alkajana anteeksi ja apuja lauserytmiikan ammattilaisilta. Ongelmakohtia taisi vain olla liikaa.
Outoa, kuinka vaikeaa on päästää Ketusta irti. Mitäs jos en päästäkään, vaan roikun punaisessa turkissa kuin pihkapallo? Jospa tiivistänkin sitä, asettelen kerronnan oikeaan rytmiin ja kuljetan ketun perille ripeämmin, lisään pari lakonista siiliä matkan varrelle määkimään irtovitsejä? Tuulenpesässä viettämäni aika oli kuitenkin hienointa mitä olen koskaan tehnyt, jos rakentamaani juustohöyläintelinettä ei lasketa. Unohtuuko kaikki, jos lasken irti?
Toki ymmärrän, että vanhaa ei saa märehtiä liikaa mikäli koskaan aikoo saada vatsansa täyteen. Jääräinen pääni vain on niin täynnä uusia koukeroita, odottamattomia juonikuvioita ja eläinhahmoja, että jonnekin ne olisi saatava lajiteltua, vaikka ainoa innokas lukija olisinkin minä itse. Tunne keskeneräisyydestä häiritsee.
No, nilkka irti muratista ja uusille pitkospuille. Reitti metsästä on tosin vielä kadoksissa, mutta omia jälkiäni en sentään aio enää palata takaisin. Löydänkin vielä yhden sopivan kohdan ketun sivuilta, jossa vanhalle vain oli jätettävä hyvästit ja luotettava jonkin uuden löytymiseen. Eläinten kanssa seikkailu on ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti