Sikinsokinhampaisten kokoontumisajoissa hymy on syvässä. Oikomishoitajan odotustilassa ei turhia naureskella, kun jännityksestä kireät kasvot odottavat omaa vuoroaan. Syvimpään painuneista päistä voi päätellä, että tänään on telaketjujen asennuspäivä. Vanhemmat lohduttavat, eivät ne juurikaan näy, vaikka toisella on suussaan oma reitti resiinalle, niin paksulti peltiä, että huulet pullottavat. Eräskin pyöreäpäinen poika näyttää aivan Bondin pahimmalta viholliselta, joka ei varmasti kellu.
Oman tyttäreni oikomishoito isoilla kojeilla on ehkä puolivälissä. Tänään on vuorossa jälleen uusi kiristys. Kannustan tytön huoneeseen 25 ja jään odottamaan.
En päässyt Fazerille töihin, ostin kostoksi Marabouta. Eivät ne siellä saa suklaata maistumaan, joten päätin olla lyhytvihainen.
Toisessa työpaikassa olin jo 20:n parhaan joukossa, mutta siihen tyssäsi. Joku jo lohdutti, että aika hyvinhän se on sekin, niin pitkälle pääsit. Harmillisesti näissä kisoissa on kuitenkin vain yksi voittaja. Työnhaussa sija 20 on naapuriin jaettu Akuri, Ruotsissa paistava aurinko. Minulle jäi käteen Tokmannin mainos ja rännäksi hyytyvä sade, että aika hyvinhän se on sekin.
Huoneessa 27 on täysi rähinä käynnissä. Suhina, kilinä ja kiviporan terävät iskut kuuluvat hyvin odotushuoneeseen asti. Vieressäni istuva räkänokka ei tiedä tuijottaisiko ilmiselvän piilolouhoksen ovea vai turvallista Bamse-lehteä.
Pian hoitaja ilmestyy ovesta, hakee leukaluun muotin, lisää tarvikkeita ja kalkatus jatkuu. Äänistä ei voi päätellä onko sisällä penkkiin sidottu lapsi vai lauma chileläisiä kaivosmiehiä.
Takapihaltamme alkava metsä livertää jo lupaavasti. Aamuöisin herään yleensä mustarastaan lauluun ja kaipuu mökille on kova. Tänä viikonloppuna emme saareen vielä pääse, mutta ehkä seuraavana.
Huone 25 on onneksi ollut hiljainen. Lopulta tytär kurkistaa oven raosta ja huikkaa huoneeseen. Kaarta on taas kiristetty, joten seuraaviksi päiviksi on luvassa naamasärkyä ja hidasta syömistä. Uuden ajan saamme vasta elokuulle, jolloin myös alahampaisiin sovitellaan kiskoja.
Talutan surkean likan autolle ja väännän ennenaikaisen vitsin oikomislaitteista ja uudesta metallinpaljastimestani. Ei tyttö siitä ilahtunut, mutta kiukku on parempi tunne kuin suru.
Lohdutan minkä osaan. Jutustelen uudesta akvaariosta, jota jo muutama laji pitää kotinaan. Vitsailen Maurista, joka kavereineen muuttaa meille kahden viikon kuluttua, vien tytön runsaalle aamupalalle, joka aikaisen lähdön jälkeen jäi kokonaan väliin. Mainitsen kevään, mökin ja Näsijärven vapautuneet aallot. Puhun kuinka käännämme veneen, joka ei enää malta. Saaressa sytytämme takkaan lämpimät tulet, savu tarttuu hiuksiin. Suunnittelemme majan rakentamista rantaan, haravoimme vanhan pois emmekä kaipaa talvea.
Etsimme palanneet laulajat, ne jotka syksyllä hyvästelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti