Paljon pitää kaivella nuorta ennen kuin saa sormeilla vanhaa. Tällä kertaa tutkailimme tannerta Linnainmaalla ja kaivoimme liki 200 pientä kuoppaa kahden päivän aikana.
Pennejä, markkoja, euroja, lusikoita, kranaatin kuulia, hylsyjä ja lisää pennejä. Onneksi mukaan mahtui vihdoinkin myös jotakin oikeasti mukavaa, kun tyttö löysi yli 300 vuotta vanhan äyrin ja poika 250 vuotta vanhan skillingin.
Kotimaisen suosikkikirjailijan kaivuuprojekti edistyy myös. Anneli Kanto palautettiin kuoppaansa, Max Seeck keikkuu vielä niukin naukin pinnalla, mutta toinen kirja tarvittaisiin varmistukseksi.
Jostakin syystä dekkarit vain eivät vedä mukanaan niin kuin joskus nuorempana, poikkeuksena siis Antti Tuomainen, joka tosiaan kirjastoissa lokeroidaan dekkarimieheksi, mutta jonka sanoissa on enemmän syvyyttä kuin kaivamissamme kuopissa yhteensä.
Viime päivät olen lueskellut huvittuneena viihdeuutisia, ja varsinkin sellaisia, joista somekansa kuulemma kuohuu. Aiheen ei kummoinen tarvitse olla, kun jollekin jo hörähtää hernepussi henkireikään ja valitus on kaamea.
Tällä hetkellä tapetilla on ainakin turkulaisessa syöttölässä tapahtunut laktaatiokatastrofi, kun maitokannuja ei saanutkaan hölskytellä kanasalaatin päällä ja sekös kiihdytti someäitien rintapumput ylikierroksille. Liisteriin ajautui myös Arman Alizad, joka erehtyi vitsailemaan Sompasaunan aisapojasta, eräs fitnessmalli oli hyväksi äidiksi liian fitti, kolmas kertoi julkisesti blondivitsin ja neljäs jätettiin tylysti pysäkille, kun ei ollut bussirahaa.
Välillä tuntuu, että netissä kulkee varomattomia sanoja vaaniva porukka, joka odottaa etusormi näppäimistöllä pienintäkin mahdollisuutta tuohtua jostakin. Lopulta aina joku onneton mokaa ja kutsuu lyhyttä ihmistä lyhyeksi, palveluvastaavaa siivoojaksi tai on eri mieltä meluaidoista ja sitten mesotaan otsasuoni repeämisrajoilla, että nyt kyllä näytetään somen voima, kun tuo sanoi jotakin, josta minulle tuli kovastikin paha mieli. En minä sitä juttua kokonaan vaivaudu lukemaan, ainakaan nyt, kun tyrmistykseni on parhaimmillaan ja noin moni siitä jo tykkää. Vähintääkin potkut sille keikarille, joka lyhyiden kimppuun sillä tavalla kävi, eikä siististi sanonut että senttirajoitteinen tai töpö.
Olemme me ainakin joskus olleet rempseää kansaa, joka avannosta huutaa että hauki perkele. Kastahan nyt akka sinäkin se rieskasi niin sitten pannaan, vaikka minä olen lihava ja sinä laiha, isäsi kääpiö ja äitini tyhmä. Roskamme noutaa roskakuski eikä raaka-aineen kerääjä, jolla on silmässä kierous ja perseenä latta ja vain vaaleista se tykkää vaikkei niitä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti