perjantai 4. elokuuta 2017

Kärsin mielessäni

Matkailuhimossani törmäsin juttuun Tallinnasta, jossa naiset todella välittävät miestensä hyvinvoinnista. Vanhat kädentaidot ovat korvanneet Tupperin muovisten kurkunsäilytyskuppien esittelytilaisuudet, kun peniksenhierontakurssien suosio sykkii komeana. 

Nuori nainen nimeltään Epp Kärsin toimi aikaisemmin tavallisena hierojana, mutta jostakin syystä päätti keskittyä vain yhteen elimeen. Ei siinä mitään, erikoistuvathan ne lääkäritkin ja musikantit, joilla on kuitenkin kokonainen rivi erilaisia pillejä ja tööttäimiä mietittävänään.
Pohdinkin vain sitä ajatusprosessia, jonka Kärsin kävi avatessaan Põltsamaan viinikellarista noutamansa marjaisan tuliaisen ja istahtaessaan uuteen Nora-nojatuoliinsa mittailemaan vaihtoehtojaan.
Jotain muuta varmaankin teki mieli, eikä aina niitä jumiin humahtaneita hartioita tai pohjepäivän kaatamia bodareita. Hierottavia osasia ihmisessä riittää, mutta olisiko joku paikka, josta onnistuneen suorituksen näkisi välittömästi?

Olen epäilevä luonne. En usko mihinkään mitä en näe tai itse koe, mutta en voi kieltää, ettenkö olisi tippaakaan kiinnostunut Kärsinin koulutuksesta valmistuneiden osaamisesta. 
Mutta miten monella tavalla kukon voi höyhentää? Eikö jokainen teinipoika ole jo alan mestari? Onko olemassa jokin täysin uusi ulottuvuus, johon vain harva nainen on tutustunut ja jonka vielä harvempi mies on kokenut? 
Mikäli trendi koskaan saapuu Suomeen sen alkuperäinen ja jalo ajatus varmaankin halpuutetaan piloille. Sieltä ostetaan mistä halvimmalla saa, vaikka laatu tässäkin tapauksessa tarkoittaisi sitä, että tartutaan ankkaa kaulasta ja kiskotaan siitä väkisin joutsen.  

Huomenna sitten kaverin syntymisen muistojuhlaan. 40 vuotta. Varmasti musertava luku mielelle ja vaikea nivelille. Ryhti lysähtää ja mykyt täyttävät selän. Radiossa Jaajon tilalle käännellään merisää ja erilaiset kuunnelmat. Apteekin kanta-asiakkuudesta on oikeasti rahallista hyötyä. 

Varaudun kuitenkin siihen, että sankari onnistuu peittämään pakokauhunsa ja  nappihenkselinsä. Tämän sattuessa vältän liian epämukavia ikävitsejä enkä kysele mahdollisesta solurappeumasta. Syön vain kakkuni kuten muutkin vieraat, vaahto poskissa ja mansikat juhlapaidalla, ja Kärsin mielessäni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti